Wednesday, January 20, 2010

Jälkipuhe

Nyt on sitten viikon verran Suomen talvea takana. Täytyy ihan alkuun todeta, että on hienoa tulla tänne Etelä-Suomeen, kun täällä onkin ihan oikea talvi!

No niin, joka tapauksessa minun on pitänyt kirjoittaa vielä pää puhtaaksi tämän koko viikon ajanjakson ajan. Nyt lienee siihen sopiva hetki. Pahoittelen jo nyt etukäteen, jos kirjoitukseni ei seuraa selvää punaista lankaa – teksti tuotetaan seuraavan proosan aikana tajunnan virtana.

Loppureissu sujui siis kohtuullisen mukavasti. Itselleni oli hienoa nähdä Tokio kylmimpään paikalliseen vuodenaikaan. Meno tosiaan oli tunnelmaltaan hieman erilaista kuin kesällä – ja metrot suhteessa ulkoilmaan ylilämmitettyjä saunoja.

Melko suuren matkatavaramäärän takia päätimme säästää hieman hermojamme ja päädyimme viettämään koko kaksiviikkoisen Tokiossa. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä itsellänikin oli jäänyt tästä ihanasta kaupungista todella paljon näkemättä ja kokematta. Karaokea taidettiin laulaa kolme tai neljä kertaa, hyvää ruokaa syötiin joka päivä pari kertaa, näimme kauniin auringonlaskun Fuji-vuoren taakse, ja kylvimme pariin otteeseen kuumissa lähteissä. Lisäksi ehdimme tutustua myös paikalliseen yöelämään, joka ei ollut hullumpaa. Niin ja tapasimmepa myös Jounin ja Sannan, jotka olivat reppuretkellä Nipponissa.

Kotiin palattuamme olen monen monta kertaa miettinyt, mitä koko syksystä ja alkuvuodesta jäi käteen. Näihin asioihin kuuluvat ainakin itsevarmempi Lauri, selkeämpi mielikuva siitä, minkälaista työtä haluan tulevaisuudessa tehdä sekä parempi käsitys siitä, minkälainen on länsi-kanadalainen ihminen ja yhteiskunta. Kaiken tämän lisäksi sain monta uutta hyvää kaveria.

Katsellessani Facebookissa Vancouveriin jääneiden kavereidemme kuvia, tulee poikkeuksetta mieleen laulun "Putte Possun nimipäivä" kertosäe. Olisin todella halunnut olla mukana. Onneksi sain osuuteni syksyllä.

Ylipäänsä nelisen kuukautta poissa kotoa uudessa ympäristössä oli todella hyvä tauko muuten jokseenkin normaalista ja tasaisesta elämästä Suomessa. Yllättävänä ilmiönä olen huomannut suorastaan riemastuvani törmätessäni kadulla jopa puolituttuihin. Joka kerta tulee olo, että olen ollut ikuisuuden poissa, vaikka tosiasiassa kyse on vain muutamasta kuukaudesta!

Harkitsen vakavasti matkaamista takaisin Vancouveriin jonain kesänä kesätöihin. Tai voihan sinne mennä ihan oikeankin työn tiimoilta hetkeksi asustamaan. Nimenomaan Vancouverin kesä oli se, joka teki tähän mieheen lähtemättömän vaikutuksen. Harmillista oli, ettemme matkanneet vaihtoon nyt talvella, koska silloin olisi ollut todennäköisesti mahdollista jäädä maahan vielä kesäksi (kunhan olisi onnistunut hankkimaan työtä). Stanley Park, lämmin aurinko, English Bay, meri, sillat, ruoka, auringonlaskut (ja nousut), keskustan kämpän näköala.. Hyvien asioiden lista on pitkä.

Olen saanut katkeraa kritiikkiä blogini negatiivisesta sävystä. Pahoittelen sitä tässä vaiheessa syvästi ja totean puolustuksekseni, että olisitte muuten saaneet lukea päivästä päivään, minkälaista sushia olen syönyt (useimmiten se oli hyvää).

Olen tapani mukaan stressannut myös täällä Suomessa vaihtoon liittyvää jälkibyrokratiaa, jota inhoan yli kaiken. Nyt olen kuitenkin ilmeisesti saanut suurimman osan tästäkin hoidettua ja mitä ilmeisimmin vaihdossa suorittamani opintopisteet tulevat hyvään käyttöön. Tilanne on siis se, että meillä on mediatekniikassa valittavana kaksi ammattiopintomodulia (valitaan useasta vaihtoehdosta). Nämä ovat 15 op kurssikokonaisuuksia, joissa valitaan modulin sisältä tarvittava määrä kursseja. Itse olen valinnut AV-modulin, sekä Technology Business In Europe -modulin. Puhuttuani kurssiasioista tänään, selvisi, että voin todennäköisesti unohtaa tuon jälkimmäisen modulin ja se korvataan vaihto-ajan kursseillani. Kelpaa mulle, vaikkakin menetän opintopisteissä lähes 10 op verran.

Koulu siis edistyy hyvää tahtia. Alkaa itse asiassa huolestuttavasti näyttää siltä, että valmistun jo syksyllä 2011 enkä keväällä 2012. No, sen näkee sitten.

Ellen innostu kirjoittamaan lisää tarinoita kevään edetessä, tämä saattaa hyvinkin jäädä blogin viimeiseksi kirjoitukseksi vähään aikaan. Kiitän kaikkia lukijoita ja olen iloinen siitä, että voin nyt kertoa suurimmalle osalle teistä seikkailuistani (ja arkisemmistakin asioista) kasvotusten.

See ya'll!

Tuesday, January 5, 2010

Iso läjä kuvia

Tässä nyt siis läjä kuvia, jokseenkin käänteisessä järjestyksessä (tästä voimme syyttää Blogspotin kuvanlisäyssysteemiä).


Sumida-joki aamulla 1.1.2010

Iltainen Tokio Takao-sanilta

Temppeliä Takao-sanilla

Fuji-sanin taakse laskeva aurinko Takao-sanin huipulta katsottuna

Fuji-sanin taakse laskeva aurinko Takao-sanin huipulta katsottuna

Crepé á la Japonnaise

Käyttämättömiä (refurbished?) Super Nintendoja 30€ hintaan. Harmi että meillä on kamoissa jo ihan liikaa ylipainoa ja vaiks mitä. :(

Hieno limu/mehu-pullo

Saman pullon korkissa on ilkikurinen kisu

Tokyo Aquariumin sisäänkäynnin vierestä

Tokyo Aquariumin sisäänkäynnin vierestä

Tokyo Aquariumin sisäänkäynnin vierestä

Tokyo Aquariumin pihalta

Joku mureenan tapainen fisu

Lisää samoja tuubeissa lymyileviä elikoita

Uskallan epäillä, ettei rauskut mitenkään erityisesti tykkää koskettelemisesta. Se nyt joka tapauksessa oli sallittua, kunhan ensin pesee kädet.

Pingviinejä!

Myös merisiilejä sai kosketella.

Siili tykkää, kun sitä koskee kevyesti yhdellä sormella.

Syvänmerenkala, jolla on jalat. Rapukala?

Fisuja

Siitä sisäänkäynniltä aikaisemmin, kun aurinko ei vielä ollut laskemassa.

Rauri-san

Rauri & Miia

Ilta Akikon kanssa sisälsi tietenkin myös purikura-session!

Akiko sai hienot lapaset tuliaisiksi.

Söin paljon.

Kanan feissiä ja kieltä. Vieressä mustekalaa.

Lohi-sashimi oli myös herkkujani.

Tilausmasiina, niin ei tarvitse odottaa tarjoilijaa.

Edamame-papuja. Hyvää bissesnäkkiä.

Akiko ja Miian tekemä rintanappi.

Shibuya

Shibuya


Näin siinä käy.

Ueno ja älytön määrä populaa.

Pieni pyhäkkö Asakusassa

Kangaskaupassa vierailu johti teehetkeen kaupan yläkerrassa.

Asakusassa oli uudenvuoden päivänä väkeä. Paljon väkeä.

Miia ja ihmiset.

Vuosi vaihtui.

Minä, Miia, Allu ja "Folksit"

Kaaaaaawaiiiii!

Puistossa näytti torstaina syksyltä.

Miia Tokyo Government Metropolitan Buildingin pihalla. Rakennus oli suljettu.

Monday, January 4, 2010

Vuorelle!

Jeps. Kovin on ollut hektistä täällä. Aika Tokiossa kuluu kuin siivillä, koska tekemistä riittää joka päivälle. Viikonloppuna ei oikeastaan tapahtunut mitään sen kummempaa kuin paikkojen katselua (koskapa kaikki museot ym. olivat viikonlopun kiinni uudenvuoden takia). Lauantaina tosin kävimme suorittamassa kyselyä Miian lopputyötä varten. Kyselyssä selvitettiin, mistä tekstiilikuoseista japanilaiset pitävät. Samaa kyselyä olisi tarkoitus suorittaa myöhemmin myös suomalaisille, jotta saadaan aikaan vertailua.

Sunnuntaina kävimme izakayassa bissellä Akikon kanssa. Taas muistui mieleen, miksi izakaya on niin jees! Voin nyt myös todeta, että kanan päästä löytyvät pikkulihakset ovat herkkua – kuten myös kanan kieli.

Eilen (maanantaina) kävimme ihastelemassa mereneläviä Tokion akvaariossa. Tällä reissulla näin maailman typerimmän näköisen fisun. Kyseessä on todella kapea ja pitkä (n. 1m) kala, jolla on silmien jälkeen n. 30cm nokka, jonka päässä on pienen pieni suu. Kyseinen fisu ui todella kovaa, mikä oli osasyynä siihen, että minkäänlaista fiksua valokuvaa siitä oli hankalaa saada. Nimeäkään en tiedenkään pannut muistiin.

Akvaarion jälkeen piipahdimme Akihabarassa vilkaisemassa menoa. Tänään joudun ainakin itse käymään siellä uudelleen, sillä en tahdo millään löytää kameran akkulaturia. Sitä ennen aiomme kuitenkin suunnata Takao-sanille. Kyseessä on noin puolen kilometrin korkuinen vuori Tokiossa. Paikka on todella suosittu hienon maisemansa takia. Huipulta on myös täydellinen näkymä Fuji-sanille.

Nyt on siis aika suunnata sinne. Palaan asiaan myöhemmin, nyt näkemiin!

Thursday, December 31, 2009

Aina ei mene suunnitelmien mukaan

Jep. Täällä olikin sitten joka pytinki suljettu uudenvuoden aattona. Näin ollen pyörimme junassa lähes koko päivän. Ilta oli kuitenkin harasoo. Siihen kuului sekä jokseenkin megalomaaninen juhla temppelillä Roppongin välittömässä läheisyydessä että yöelämää Roppongissa.

Kun pääsimme viimein takaisin Asakusaan Miian kanssa, huomasimme auringon jo nousseen. Nyt nukkumaan!

Wednesday, December 30, 2009

Tokiossa!

Ihan pikainen kommentti tähän aamuun ennen kuin häivytään ulos hostellista varsin hyvän aamupalan jälkeen.

Eli tosiaan eilen iltapäivästä saavuttiin Tokioon, Naritan lentokentälle ja päästiin maahan varsin kivuttomasti. Tätä ennen ehdittiin hikoilla Vancouverin kentällä, kun olisi pitänyt mennä koneeseen, mutta turvatiimi pysäytti. Tenttasivat meiltä, mitä meillä on laukuissa ja miksi niitä on niin monta. Heidän mielestään meillä opiskelijoilla ei pitäisi olla varaa matkustaa Japaniin kahdeksi viikoksi. Eli mitä ilmeisimmin epäilivät, että ollaan salakuljettamassa kamaa.

Kieltämättä nyt jälkikäteen ajatellen tähän tilanteeseen taisivat johdattaa seuraavat seikat:

1) Aasialainen (Alan) mieshenkilö saattaa meidät kentälle.
2) Tulee ongelmia liian painavan laukun kanssa.
3) Ei printattuja lentolippuja paluulennolle (no ei tietenkään, ne kun ovat elektronisialippuja).
4) Käymme kentällä syömässä eri aikoihin, joten toinen datailee yksin
5) Käyn ennen lentoa vessassa jättäen Miian taas yksin (ties mitä sielläkin olisin voinut turvatiimin mielestä tehdä)

Mutta eipä siinä. Koneeseen päästiin ja n. 10h koneessa istumisen jälkeen olimme perillä (no, siihen tietysti vielä n. 1,5h matka hostellille).

Nyt kuitenkin nykyhetkeen. Menimme illalla jo yhdeksän jälkeen nukkumaan. Tätä ennen teimme pienen kierroksen Asakusassa (missä siis hostellikin sijaitsee) ja kävimme syömässä sushia – joka muuten oli taivaallista verrattuna mihinkään Vancouverissa syömäämme! ;D

Herätyskello laitettiin soimaan kymmeneksi, mutta aloimme molemmat vähitellen heräilemään jo seitsemän jälkeen. Tässä on nyt siis pari tuntia otettu iisisti ja äsken käytiin korkkaamassa hostellin todella asiallinen keittiö aamupalan merkeissä.

Nyt on maha täynnä ja on aika julkistaa päivän karkea ohjelma.

1) Koskapa ulkona on pilvetön taivas ja muutenkin täydellinen keli (n. +10°C ja aurinko paistaa), kipaisemme Shinjukuun, missä otamme hissin Tokyo Government Metropolitan Buildingin näköalatasanteelle. Sieltä riittää näkymää.

2) Suunta kohti Keisarin palatsia, mutta puutarhaan ei kuitenkaan ole tarkoitus nyt talvella mennä, vaan menemme tarkastamaan paikallisen modernin taiteen museon.

3) Jos on aikaa, junalla Shibuyaan tarkastamaan meno.

4) Treffataan Allu ja juhlistetaan uuttavuotta (tämän osion tarkempi ohjelma on edelleen hämärän peitossa).

Tällaista siis. Elämä hymyilee!


Panda ei tykkää, jos jää sormet ja korva junan oven väliin. AUTS!

Tuesday, December 29, 2009

Moikat slaikkari otsassa

Jep jep.

Se oli sitten vika ilta Vancouverissa. Koko päivä kului pakkailun ja viimeisten asioiden hoitamisissa, ja illalla nähtiin vielä jäljellä oleva vaihtariporukka ruoan ja juoman merkeissä. Tällä kertaa tuli ihan kunnolla tippa linssiin kun piti sanoa moikka KAIKILLE. Karua puuhaa.

Noniin, tästä on nyt kuitenkin selvitty ja istun täällä vikojen pakkailuiden seassa (odotellaan vikojen vaatteiden kuivumista). Kun tultiin kotiin, vuokraemäntä (jonka persoonaan muuten on vähän päässyt menemään hermot tässä syksyn aikana) ilmoitti kuulleensa juuri uutisista, että taannoisen jauhepommilentokoneposautusyrityksen takia lentokoneisiin ei saa enää ottaa juuri mitään käsimatkatavaraa.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tämä siis lisäykseksi siihen, että lennoilla ei enää saa käydä vessassa tuntia ennen/jälkeen nousun/laskeutumisen. Pistäkää nyt saman tien lentomatkustajat kahleisiin silmät sidottuina ja letku housuihin siltä varalta, että tulee vessahätä. Alkaa ihan tosissaan mennä homma överiksi.

No, mullahan on tuolla käsimatkatavaroissa lähinnä pelkästään elektroniikkaa, kuten kovalevyä, kaapeleita, tietokone, serato jne.. Tosta tulee aivan varmasti huomenna ongelmia, ja ruumaan kamoja ei oikein voi laittaa, kun ei pitäisi säilyttää pakkasessa eikä oikein voisi heitellä ympäriinsä.

Nyt ihan oikeesti joku roti tähän touhuun.

Muita uutisia:

Autolla Kanadasta Yhdysvaltoihin ajettaessa täytyy jonottaa rajalla vähintään tunti, koska kaikkia tulijoita pidetään ensisijaisesti terroristeina. Rajan jälkeen ainakin Seattle oli nasta mesta. Jenkkilästä Kanadaan tultaessa jonotus oli n. 10 minuuttia, ja rajalla oltiin lähinnä huolissaan siitä, ettei olla ostettu paljon tavaraa Jenkkilästä, jota yritettäisiin tuoda tulleitta maahan. Valehtelu onnistui onneksi, sillä 50 dollarin rajoituksessa (alle 48h vierailut) on aika vaikea pysyä.

Huomenna aamulla siis toivottavasti selvitään lentokoneeseen asti, ja n. 20 tunnin jälkeen meidän pitäisikin sitten olla Tokiossa. Lisää kuulumisia myöhemmin.

Thursday, December 24, 2009

Hyvää Joulua!

Tänään Lauri syö kinkkua. Syökää tekin hyvin.