Haukkuja ja kehuja

Kerronpa tähän väliin hieman paikallisesta rehellisyydestä sivustakatsojan näkökulmasta. Homman nimi on siis se, että tuo parempi puoliskoni tarvitsee kursseillaan jatkuvasti erilaisia tarvikkeita ja työkaluja. Näitä roippeita on ihan turha raahata joka kerta kotiin, joten ne jätetään koululle.

Miia onkin saanut nyt jo useamman viikon katsoa, kuinka yksi kamoista toisensa jälkeen katoaa jäljettömiin. Tänään tämä homma kyrsi itseänikin. Kerrankin oli jotain käsin tehtävää ja viivotin, jota olisin mielelläni lainannut, oli juuri lähtenyt jonkun matkaan. Eli porukka pokkana A) lainaa tavaraa (joka kaikilta pitäisi löytyä) ja jättää palauttamatta tai B) puhtaasti varastaa. Melkein yhtä hauskaa kuin tikkarin vieminen lapselta.

Ostakaa perkeles omat välineenne tai Nasse-Setä tulee ja lyö!

Toinen hieno ilmiö eurooppalaiselle on tämä hintakäytäntö täällä. Täällä ei ole minkäänlaista yleistä linjaa siitä, näytetäänkö verot hinnassa vai ei, ja taitavatpa nuo veroprosentit myös vaihdella riippuen tuote-/palvelutyypistä. Tähän päälle vielä tippikulttuuri niin kasassa on paketti, joka on omiaan hämäämään kuluttajaa hintojen suhteen; koskaan et voi olla ihan varma, mitä tulet ostamastasi tuotteesta maksamaan. Yrittäisivät nyt edes hoitaa sen verollisen hinnan niihin hintalappuihin.

Kolmas juttu on televisio (jota valitettavasti tulee myös jonkin verran katsottua). Suomessa sitä tulee mutristeltua mainoskatkoille ja sille, miten volyymi pistetään kovemmalle mainoksissa. Täällä (ja kuulemma jenkkilässä) homma on viety astetta pidemmälle. Ensinnäkään ennen mainoskatkoa ei tule minkäänlaista ilmoitusta siitä, että nyt kahtotaan mainoksia, vaan mainos pärähtää suoraan ruutuun. Näin välillä luulee katsovansa vielä ohjelmaa. Tämähän on tietty täysin tarkoituksellista. Lisäksi näitä mainoskatkoja, meidän kaikkien parhaita ystäviä, tulee monelta kanavalta tuplasti niin tiheällä tahdilla kuin Suomessa. Esim. Simpsonien aikana taidetaan katsoa neljät mainokset.

Mainoskatkojen jaksotus:

1) Alkutunnarin jälkeen <- ARGH!

2) Hetken kuluttua ohjelman alusta

3) Hetkeä myöhemmin

4) Ennen lopputekstejä <- AAAARGHHH!!!

Yleensä mainoskatkoa ei sentään ole ohjelmien välissä. Mutta täällä on tosiaan tajuttu maksimoida katkojen tehokkuus koukuttamalla katsoja TV:n ääreen.

Jossain vaiheessa pitäisi varmaan haukkua vielä amerikkalaista laatua kodin sisustuselementtien suhteen. Tästä kuitenkin oma tarinansa demokuvien kera.

Kaiken tämän napinan jälkeen on syytä mainita myös pari hyvää juttua:

Ensinnäkin tykkään paikallisesta bussiliikenteestä. Kuskit ovat oikeasti töissä palvelemassa ihmisiä, eivätkä vain painamassa kaasua ja jarrua sekä kääntämässä rattia. Täällä myös ihmiset usein kiittävät kyydistä ja kuskit ovat valmiita auttamaan. Busseissa on myös taittuva ramppi, jonka avulla myös pyörätuolilla pääsee bussiin. Sama homma on ilmeisesti esim. Helsingissä ratkaistu taksilipuilla. Hauskin bussikyyti tähän mennessä on kuitenkin viime viikonlopulta, jolloin kuski heitti huulta koko matkan bussin mikrofoniin. Todella asiallista, tuli hyvä mieli. Ylipäänsä voi sanoa, että ihmiset ovat pääasiassa todella mukavia ja avuliaita.

Toinen kehuja keräävä asia on halpa sushi. Kova kilpailu on tuonut hinnat alas. Toisaalta pidemmän päälle kannattaa vähän pitää silmällä, mitä annoksia mistäkin kannattaa ostaa. Pääasiassa tavara on kuitenkin todella hyvää ja täällä harrastetaan melko kokeellisia susheja etenkin rullien suhteen. Homma taitaa parantua tästä vain menemällä Japaniin (ja sinnehän mennään!).

Kolmas maan maino asia on raitis ilma. Toisin kuin monissa suurkaupungeissa, täällä ei ole ainakaan huomattavaa hajuongelmaa. Johtunee vieressä kohisevasta merestä, että täällä tosiaankin on todella raikas ilma. Itse asiassa taitaa voittaa jopa Helsingin. Suurin osa busseista täällä keskusta-alueella ja sen lähiympäristössä kulkee sähköllä, joten nekään eivät puhku harmaata savua ilmoille.

Eipä muuta kun morjens ja nauttikaa elämästä!