Palaan lähes kahden viikon tauon jälkeen blogin ääreen. Täällä nyt ei vain ole tapahtunut mitään ihan kauhean ihmeellistä hetkeen. Elämään on kuulunut lähinnä koulua, musiikkia, elokuvia ja virvokkeiden nauttimista.
Movemberin kunniaksi ryhdyin kasvattamaan viiksiä. Pysyypähän eturauhanen kunnossa. Tulos on tällä hetkellä seuraava:
Tämän maailmanlaajuisen kansanliikkeen huono puoli on, että Miia voi vaatia multa tällä hetkellä lähes mitä vaan, jotta saan pitää viikseni. Tässä alkaakin kehittyä vähitellen teoria, että sisimmässään tytöt haluavat pussailla tyttöjä, ja viikset ovat omiaan pilaamaan tämän illuusion!
Mitä kouluun tulee, hommaa tosiaan piisaa jatkuvalla syötöllä. Tahti lukukauden loppua kohden on selvästi kiihtyvä, ja nyt ollaan vähän puolenvälin yli. Tahdin kiristymistä kuvaa osittain se, että tähän mennessä olen suurimmaksi osaksi kyennyt välttelemään työntekoa viikonloppuisin. Nyt alkaa kuitenkin vaikuttaa vahvasti siltä, ettei tähän ole enää varaa. Täällä on myös sellainen ongelma, että noita töitä ei halua/kehtaa tehdä huonosti, kun työn tulokset näkyvät kaikille. Mitään kilpailutilannetta tämä ei mielestäni luo, mutta kyllä mua hävettäis viedä jotain aivan roskaa näytille.
Paras asia tässä parin viikon aikana on ollut, että pääsin vihdoin ja viimein soittamaan levyjä pitkän (n. 3kk) tauon jälkeen. Keikka oli torstaina (12.11.) The Bunker -nimisessä baarissa. Kyseessä on kohtuullisen pieni (kokoluokkaa Loop) paikka, johon klubin järkkääjät roudaavat omat laitteensa (äänentoisto, soittimet ja parit valot). Sielläpä kelpaa soitella hyvää musaa.
Kuva ei liity illan tapahtumiin.
Loppukaneettina haluan jälleen kerran solvata paikallista roskauskulttuuria. Meillä on täällä kämpillä kohta n. 10 pussillista palautuspulloja, eikä vieläkään ole selvinnyt, mihin ne voisi palauttaa. Ja täällä siis on pantit (joskin pienet) pulloissa. Ei ihme, että noista talon roskalaatikoista löytyy pääsääntöisesti myös palautuspulloja.
On myös hienoa ostaa luomubataattia, jonka ympärille on kääritty 30-40cm muoviteippiä (normaalit bataatit on sellaisia hevosen pään kokoisia, joten niitä ei pahemmin tule ostettua).
Posts
Eipä täällä Islannissakaan rohkaista kierrättämään. Akureyrissä on kuulemma yksi mesta, johon pulloja ja tölkkejä voi roudata. Pieni 10 Islannin kruunun pantti (n. 5 senttiä) ei motivoi monia kierrättämään.
ReplyDeleteTsemppiä luomuviiksien kasvattamiseen!
Hyvin hoidettu. Tsekkaapa huvikses leffa "Addicted to Plastic", jos ei jonain kylmänä, pimeänä, sateisena iltana ole parempaa tekemistä.
ReplyDeleteHot tip: torrent.
Juu ei täällä Espanjassakaan mitään palautuspulloja tai -tölkkejä ole. Kaikki vaan roskiin. Huoh. Kaljatölkki taitaa muuten kaupassa maksaa sen verran, mitä siitä saisi Suomessa palautuksen jälkeen eli 15 senttiä :D
ReplyDeleteJoo eipä toi kierrätys mikään maailmanlaajuinen ilmiö ole, mutta täällä hommasta tekee niin kaksnaamaista se, että täällä hehkutetaan mediassa (ja muuallakin) sitä, miten tärkeää kierrätys on ja kuinka eco-sitä ja eco-tätä. Ja sit näillä on täällä palautussysteemi puteleille ja purnukoille, joka on kuitenkin olemassa käytännössä vain paperilla. Tuun todella vihaiseks tällasesta megabullshitmeiningistä.
ReplyDelete