Hyvät lukijat. On tullut aika kertoa Pohjois-Amerikkalaisesta suunnittelusta. Ennen tätä laajaa artikkelia kerron kuitenkin tärkeimmät asiat alta pois.
1) Koulu on nyt sitten virallisesti hoidettu täällä loppuun! Hieman haikein mielin toki jätin porukan, jonka kanssa olen koko syksyn koulua käynyt, mutta toisaalta eipä luokassa juuri ollut kiinnostusta tutustua koulun ulkopuolella, joten ei tässä ihan sydänsuruista sentään puhuta.
2) Täällä satoi eilen viimein ensilumi, joka tietenkin suli heti pois. Tänään taivaalta on satanut kevyesti räntää ja yöllä pitäisi olla lumimyräkkä, jonka jäljiltä pitäisi maassa olla huomenna 20–40cm lunta. Miian luokalla joku oli jo arvellut, kykeneekö huomenna saapumaan koululle, jos maassa on jopa 20cm lunta. Kyseinen henkilö asuu kampuksen lähellä. Huomenna on siis ihan pakko pitää kameraa mukana ja tallentaa mahdollinen (ehkä jopa todennäköinen) kaaos.
Ja sitten itse artikkeliin!
Esipuhe
Suomessa asuessani minulla on ollut mielikuva, jonka mukaan Amerikan Yhdysvalloissa valmistetut tuotteet ovat laadukkaita ja kestäviä. Kanadassa hetken asuttuani huomasin, että täällä suurin osa etenkin kalusteista ja muista taloista löytyvistä tuotteista on tehty UuÄsAassa. Eikä kulunut kauaakaan, kun huomasin jenkkiläisen tavaran olevan suurin piirtein samalla viivalla kiinalaisen halpiksen kanssa.
Tämä artikkeli keskittyy asuntojen arkkitehtuuriin esimerkkien kautta. Havainnollistavat kuvat löytyvät tuttuun tapaan artikkelin lopusta.
Luku 1: Honey, I'm Home!
Ennen tämän lauseen lausumista on todennäköisesti kiroiltu tai ainakin mietitty kirosanoja. En ole koko reissun aikana törmännyt Abloy-lukkoon, tai edes ura-avaimeen. Meidänkin asuntomme ulko-ovi on varustettu tavallisella munalukon avaimella. Kaiken lisäksi tätä avainta on harvinaisen hankala saada menemään pohjaan asti lukkoon. Kun tässä ensimmäisessä vaiheessa vihdoin onnistuu, on vielä haasteena saada avain kääntymään. En ole 2,5 kuukauden aikana keksinyt tähän minkäänlaista tekniikkaa, vaan kyse on lähinnä onnesta. Kun avaimen sitten lopulta saa kääntymään, aukeaa ovi kääntämällä kahvaa, joka on mitoitettu kolme kertaa kevyempään oveen. Kahva kirjaimellisesti heiluu liitoksissaan. Ovisilmänkin voi ruuvata ovesta irti ilman työkaluja, myös käytävän puolelta! Kun ovesta on kuitenkin lopulta päässyt sisään, ovat asiat hyvin.
Luku 2: Kylmä on!
Kanadassa -40°C talvipakkaset ovat normaali ilmiö. Vancouver on tästä poikkeus, sillä täällä lämpötila tuntuu harvoin laskevan alle -10 Celsiusasteen. Pakkasista huolimatta täällä ei edelleenkään ymmärretä, mitä asuntojen tiivistäminen tarkoittaa. En ole törmännyt vielä yhteenkään rakennukseen, jossa ei käytettäisi yksilasisia ikkunoita. Olen myös oman käden kautta joutunut toteamaan liukuen avautuvien ikkunoiden heikon eristyskyvyn. Täällä asunnot vuotavat lämmöt harakoille pattereiden huutaessa leipää.
Eikä oma asuntomme ole edes paha esimerkki. Kävimme viikonloppuna todistamassa 70-luvulla rakennetun rakennuksen pakkasensietokykyä; kämpässä olisi paleltunut kuoliaaksi ilman hupparia. Lattia oli kylmä kuin skientologin sielu ja ikkunat olivat kauniissa huurussa.
Olen puhunut aiheesta myös paikallisten kanssa, ja saanut täysin vastaavia kommentteja. Tässä voisi olla korjattavaa.
Luku 3: Kova jano
Niinsanotussa modernissa kodissa veden juomisen ei uskoisi olevan vaikea tehtävä. Talomme arkkitehdit ovat kuitenkin viisaudessaan tehneet muutamia hyviä ratkaisuja tämänkin varalle. Veden juomiseen tarvitaan useimmiten lasi, ja juomalaseja säilytetään kaapissa. Entä jos kaappi on asetettu niin, että sen käyttäminen on hankalaa?
Asuntomme on jaettu järkevästi kahtia pitkällä tiskillä, jonka ääressä onnistuu niin ruoanlaitto kuin ruokailukin. Asunnon ainoa kunnon kokoinen kaappi on asennettu seinään tämän tason päätyyn niin, että sen kaksi ovea aukeavat sivuille – eli juuri sinne, mistä kaappiin pitäisi päästä käsiksi. Tämän kaapin käyttö vaatiikin suurta huolellisuutta ja mieluusti myös pitkiä raajoja.
Kun juomalasin on vihdoin saanut (ehjänä) käteensä, on aika asettaa se vesihanan alle ja kääntää kahvasta. Tämäkin on yllättäen oma taiteenlajinsa. Vesihanan säätö on nimittäin niin herkkä, että vedenpainetta on lähes mahdotonta pitää pienenä. Lisäksi kun hana osoittaa suoraan alaspäin ja vielä kohtuullisen korkealta, roiskuu vesi pois joko lasista, tai räiskyy ympäri tiskipöytää lavuaarin pohjalta. Mainittakoon nyt tämän vesihanan eduksi kuitenkin sekoittava hana (joka ei täällä ole mitenkään itsestäänselvyys) sekä letkun päähän laitettu suutin, joka helpottaa altaan pesua.
Kun vettä on kuitenkin onnistunut lasiin saamaan, sen juominen itsessään onnistuu aivan normaaliin tapaan.
Mikäli hanaa käyttäessä onnistuu roiskuttamaan vettä ympäri pöytää, on se syytä pyyhkiä pois. Tähän tehtävään kanadalaiset käyttävät yleensä joko vohvelikankaasta tai froteesta valmistettua pyyhettä. Nämä pyyhkeet ovat pääsääntöisesti imukyvyltään erittäin heikkoja, eivätkä ne kastuttuaan juuri kuivu, sillä niitä kuuluu säilyttää mytyssä pienessä korissa tiskialtaan lähettyviltä.
Me olemme pyrkineet korvaamaan nämä iljettävät bakteeripesät normaaleilla tiskiräteillä, siinä kovin hyvin onnistumatta. Ainoat oikeasti imukykyiset rätit ovat tähän mennessä löytyneet kiinalaisesta dollaripuodista, ja heidänkin rättinsä ovat huonoja, sillä niistä irtoaa todella paljon väriainetta, joka ei kovin helposti lähde pois. Jopa pari viikkoa sitten löytämäni Viledan valmistama rätti on aivan persiistä. Rättiä mainostettiin sanoilla imukykyinen ja bakteerintappaja, joten ajattelin kyseessä olevan hyvälaatuinen Viledan rätti. Toisin kuitenkin kävi, Kanadalaiset eivät selvästi vieläkään ole valmiita oikeille räteille, vaan hyvänkin rätin kuuluu olla pahvia muistuttavaa materiaalia, jonka tehtävänä ei selvästi ole imeä nestettä itseensä, vaan lähinnä liikuttaa sitä paikasta toiseen.
Luku 4: Nälkä
Nälän tullen ihminen hakeutuu usein jääkaapille tiirailemaan, mitä kaapista löytyy. Jenkkityyliin jääkaapin tulee täällä olla jättimäinen. Asuntomme jääkaappi onkin tyyppiä jääkaappi-pakastin. Kaapissa on eräs erityisominaisuus, jota olen oppinut rakastamaan kuin perulaista panhuiluorkesteria Järvenpään Blues-kadulla. Tämä ominaisuus on nimittäin ilmateitse yhdistyvät jääkaappi- ja pakastintila. Tämä ei muuten vaikuta kaapin toimintaan mitenkään, kuin että pakastimesta tiivistyy jatkuvalla syötöllä vettä jääkaapin puolelle, joka sitten tippuu tästä kohtuu suuresta putkenpäästä jääkaappiin. Kyseessä lienee jonkinlainen vika, mutta ilmeisesti asia ei ole vakava, sillä vuokranantajamme ei reagoinut uutiseen mitenkään kertoessani asiasta. Jääkaapin ylähyllyä onkin koko täällä olomme ajan koristanut kaksi kannua, joita n. kerran viikossa tyhjennämme vedestä lavuaariin.
Asunnostamme löytyy myös kunnollinen liesi isoine uuneineen. Kyseessä onkin oikea modernin muotoilun taidonnäyte. Liesi koostuu yhdestä isosta lasista – tällaisia löytyy usein myös Suomesta. Tämä tekee etenkin lieden puhdistamisesta nopeaa. Suunnittelija ei kuitenkaan koskaan ottanut huomioon lieden käyttömukavuutta miettiessään paikkoja lämmönsäätönamiskoille. Niinpä tämän Whirlpool -merkkisen lieden säätökiekot löytyvät lasilevyn vasemmalta sivulta, jossa ne keräävät päälleen puolet pannuilta tirskuvista rasvoista ja muista käryistä. Lisäksi levyjä kuvaavat symbolit (joiden avulla käyttäjä tietää, mitä levyä on säätämässä) ovat mustat, kuten itse levykin. Näin ollen vielä 10 viikon käytönkin jälkeen joudun laittamaan liesituulettimen valon päälle ja tunkemaan naamani lieden yläpuolelle nähdäkseni, mitä levyä olen laittamassa päälle tai pois päältä.
Kuulinpa lisäksi tuon lasilevyn haljenneen aikoinaan, kun siihen oli jäänyt kattilankansi, jonka sisään muodostui alipaine – kantta nostettaessa lasi halkesi. Niinpä niin, en ole myöskään törmännyt kattilankansiin, joissa olisi pieni painetta tasaava reikä.
Luku 5: Turha huone
Asunnostamme löytyy ns. "solarium", joka ei suinkaan tarkoita ikirusketuksen takaavaa lamppupetiä, vaan pientä huonetta, jonka ulkoseinä on kokonaan lasia. Huoneen koko on arviolta 1,5m x 3m. Sinne mahtuisi siis esimerkiksi pari tuolia, sohva tai jopa yhden ihmisen sänky. Tämä unelma on kuitenkin tuhottu paikallisella standardilla.
Esittelyssä: SISÄÄNPÄIN AUKEAVAT OVET!
Kyllä vain! Huoneeseen pääsee kahdesta eri ovesta, jotka ovat normaaleja 80cm leveitä lasiovia. Molemmat näistä ovista aukeavat huoneeseen viemällä huoneen käytettävästä pinta-alasta karkeasti ottaen noin puolet. Tämä kyseinen huone onkin toiminut meillä lähinnä kaatopaikkana.
Luku 6: Kova kakka!
Meistä jokainen herää ajoittain siihen todellisuuteen, ettei elimistömme kykene muuttamaan kaikkea sinne laitettua ruokaa energiaksi tai edes nesteeksi. Tämän hetken koittaessa päädymme ennemmin tai myöhemmin vessaksi kutsuttavaan huoneeseen. Ja voi veljet, tästä huoneesta minulla riittääkin kerrottavaa!
Ensimmäinen huomioitava asia tätä pyhää toimitusta tehtäessä on skandinavialaisesta standardista poikkeava WC-pönttö. Tämä Amerikan posliiniunelma eroaa skandipöntöstä kahdella merkittävällä tavalla. Ensinnäkin istuin on useimmissa tapauksissa mitoitettu lapsille ja toiseksi pöntössä on paljon vettä.
Pyhän paskapaussin aikana toimihenkilön persposket saavat makean aamukasteen, jota saattelee herkkä kasteveden loiske. Kun on on tullut aika putsata jäljet, on edessä seuraava yllätys. Kanadassa ei nimittäin osata valmistaa vessapaperia. Täällä vessapaperia voidaan mainostaa loistavana, jos siitä ei irtoa käytön aikana palasia. Lisäksi kolmikerrospaperista ei täällä tohdi edes unelmoida. Nämä faktat huomioon ottaen kuvittelisi, että paperi olisi edes halpaa, mutta metsään menee niin että rytisee. Kuuden rullan paketti vessapaperia maksaa täällä pääsääntöisesti 4-8 euroa.
Luku 7: Kylpyhuoneen muut funktiot
Asunnon ainoalle saniteettitilalle on toki muutakin käyttöä kuin jätösten huuhtominen viemäriverkostoon. Yksi näistä on käsien pesu. Aina välillä tulee hetki, jolloin kädet pitää pestä kunnolla saippualla. Tällöin kylpyhuone on hyvinkin tarpeellinen ja itse käsien pesu onnistuukin mukavasti (kunhan muistaa varoa herkkää hanaa). Toimituksen ikävämpi osa kuitenkin seuraa, kun haluaa kuivata kädet. Kylpyhuoneen ovi nimittäin aukeaa sisäänpäin, peittäen myös käsipyyhkeen taakseen. Näin ollen ovi pitäisi sulkea joka kerta, kun tässä pienessä huoneessa tekee yhtään mitään.
Lisäksi koko kylpyhuoneen ainoa pyyhkeenripustin on kiinni ovessa. Näin ollen kahden suihkupyyhkeen kuivattaminen tässä huoneessa on hidasta puuhaa, eikä suihkussa käytyään pyyhkeeseen yletä poistumatta kylpyammeesta. Itse olisin suosinut täysin tyhjäksi käytettyä seinätilaa pyyhkeiden säilytysvaihtoehtona.
Suihkussa käynti onkin taas uusi asia. Hienossa kylpyhuoneessa ei sovi olla näkyvää suihkuletkua. Suihkun suutin onkin asennettu kiinteästi seinään, eikä sille voi tehdä muuta kuin vaihtaa sen kulmaa n. 5° variaatiolla. Suihku soveltuukin lähinnä hiusten ja kasvojen pesuun. Kaikki kainalosta alaspäin suoritettava puhdistus on työlästä puuhaa, johon kannattaa varata aikaa.
Huoneessa ei myöskään ole käsisuihkua, joten kylpyammeeseen rakennetun suihkutilan puhdistus on lähes mahdotonta (ellei sitten tykkää jättää pesuaineita pinnoille). Sama ongelma pätee koko kylpyhuonetilaa. Täällä ei harrasteta lattiakaivoja, joten tilan puhdistamiseen voi juuri käyttää vettä. Lattiakaivon puuttumisen voisi katso kulkevan käsi kädessä käsisuihkun puuttumisen kanssa.
Kylpyhuoneesta löytyy allaskaapin lisäksi kaappi lääkkeille, hammastahnoille ja mille tahansa, mitä nyt yleensä kylpyhuoneessa säilytetään. Tämän kyseisen kaapin hyllyt ovat syvyydeltään n. 5cm luokkaa ja kaappi on asetettu sopivasti pöntön yläpuolelle. Onko teistä kukaan koskaan poiminut hammastahnaansa vessanpöntöstä?
Luku 8: Väsy
Tiettyyn pisteeseen asti väsyttyään ihminen tarvitsee unta. Länsimaisessa kodissa tätä aktiviteettia harrastetaan usein sängyssä makaamalla. Vancouverissa myös sängyt ovat – yllätys yllätys – Yhdysvalloista tuotuja tuotteita. Perinteinen sänky koostuu täällä kolmesta osasta. Ensimmäinen osa on kehikko, joka on usein pyörien varassa. Tämän kehikon päälle lasketaan paksu ja raskas runkopatja, jonka päälle lasketaan vielä painava ja muhkea joustinpatja. Tuloksena on n. 50cm korkea kyhäelmä, josta n. 10cm on ilmaa sängyn ja lattian välissä.
Ehkäpä jo arvaattekin, että tällainen sänky on hyvin pehmeä ja ensivaikutelmaltaan varsin houkutteleva. Hieman kovempiin nukkuma-alustoihin tottunut ihminen (kuten allekirjoittanut) kärsii kuitenkin hyvin nopeasti kipeytyvästä selästä. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen suunnitteluvirhe, joten painan tämän villaisella.
Mikä tästä sänkysysteemistä tekee ala-arvoisen, on nimenomaan rautakehikko, jonka varaan sänky rakennetaan. Tämä kehikko on nimittäin lyhyempi kuin itse patja. Näin ollen sängyn jalkopää roikkuu ilmassa. Asialla ei muuten olisi merkitystä, mutta jos sängyn jalkopäähän istuu, nousee sängyn toinen pää ilmaan, aiheuttaen usein melkoisen rysäyksen. Alakerran naapuri kiittää.
Luku 9: Mietteitä
Voi olla vaikea uskoa, mutta näinkin kauhistuttavien suunnitteluvirheiden keskellä voi elää varsin onnellisena. Olemme olleet sikäli etuoikeutettuja, että asunnon kokolattiamatto vaihtui laminaattilattiaksi ennen tänne muuttoamme. Olen edellisessä asunnossamme päässyt tutustumaan tämänkin hienouden erikoispiireisiin, kuten pysyvään huonekalujen sijoitteluun (mattoon painautuu ikuiset, syvät jäljet kaikista kalusteista).
Olen täällä asuessani oppinut ymmärtämään, että nimenomaan kotien arkkitehtuuri ja kalustus ovat hyvin syvälle yhteiskuntaan juurtuvia asioita, joiden muuttaminen voi kestää sukupolvia – tästä hyvänä esimerkkinä sekoittamattomat vesihanat. Monissa asioissa voidaan puhua tottumuksista ja odotuksista, mutta silti ei mielestäni koskaan pitäisi painaa villaisella sitä tosiasiaa, että jos jonkin asian voi tehdä järkevämmin, kannattaisi sitä ainakin harkita. Hynninen kuittaa.
Posts
0 comments:
Post a Comment