Tänään lähti käyntiin viimeinen viikko Vancouverissa. Keskiviikkoon mennessä suurin osa meistä vaihtareista on poissa ja jäljelle jäävät vain neljä sakemannia, kolme finskiä ja mahdollisesti yksi chileläinen. Ja ehkä pitäisi laskea mukaan vielä myös Alan (representing Hong Kong), joka vääntää koko tutkintonsa täällä.
Viime viikonloppu menikin sikäli vähän tunnepitoisesti, sillä meillä oli kolme päivää peräkkäin vikoja bileitä. Omaa lähtöä kaupungista helpotti viikonloppuna kovasti sen karun tosiasian muistaminen, että Vancouverissa on puolimahdotonta päästä baariin edes parille kaljalle esim yhdeksän jälkeen. En tosiaan tiedä, onko täällä vain yksinkertaisesti aivan liian vähän juottoloita, vai mistä kiikastaa, mutta homma ei vaan pelaa. Muutenkin yöelämäkulttuuri on täällä juuri sitä, mitä Sedu Koskinen yrittää jatkuvasti ajaa Suomessa läpi (siinä ilmeisen hyvin onnistuen). Tässä valossa olen sitäkin iloisempi, että tulin tutustuneeksi aika syvällisestikin paikalliseen rumpubassoskeneen.
Tosiaan pitänee kertoa viime tiistaisesta "Goodbye Internationals" -kemuista, jotka koulu siis järkkäsi. Hommaan kuului ruokien syömistä (jokainen toi jotain, me vietiin pannukakkua, joka oli menestys) ja luistelua. Tai no, ainakin melkein luistelua. Homma hoidettiin tosiaan tuossa aivan kaupungin keskustassa samantapaisessa kompleksissa kuin Rautatientorin jäärata. Erona oli vain se, että rinki oli todella pieni ja ihmisiä oli n. 3-4 kertaa niin paljon kuin Rautatientorilla. Olin itse jäällä varmaan vajaat viisi minuuttia tylsillä hokkareilla (siis oikeasti niin tylsät, ettei terällä voinut potkia vauhtia), jonka jälkeen totesin, että on hauskempaa ottaa kuvia muista ja poistuin jäältä. Olipahan kokemus sekin.
Luisteluun liittyen vielä sananen viime perjantain bileistä, jotka olivat Chloén synttärit/läksärit. Bileissä oli pukuteemana "punaista, valkoista ja sporttista". Pukuasiassa auttoi kovasti Aliisan tunteminen. Aliisa on nimittäin puvustaja ja näin ollen taitava käsistään. Sainkin idean vaihtaa alaa taitoluistelusta pikaluisteluun. Idean ja käsityön tulokset näkyvät postin lopussa.
Tämä viikko on joka tapauksessa myös melko aikataulutettu. Vielä pitäisi käydä syömässä porukalla jne, eli käydä sanomassa lähteville vielä kerran tai pari moikka. Sitten onkin torstaina vuorossa joulu, jota juhlitaan jäljelle jääneillä vaihtareilla. Perjantaina me muutetaan Miian kanssa takaisin Richmondiin, pois täältä keskustasta. Lauantai-aamuna Stephanie kaappaa meidät, Aliisan ja yhden lisähenkilön (ei vielä toistaiseksi selvillä) autoon ja sitten nokka kohti Seattlea. Seattlessa kierrellään sitten sunnuntai-iltaan asti, jolloin hypätään takaisin das autoon ja karautetaan takaisin Kanadan puolelle.
Maanantai päätettiin pyhittää Miian kanssa pakkailulle ja tiistai-aamuna suunnataan sitten lentokentälle, josta matka jatkuu Japaniin.
Notta tämmöttistä täällä. Mikäli en palaa kirjoituspuuhiin ennen torstaita, toivotan kaikille lukijoilleni loistavaa Joulua!
Martinin kukkoliuku.
Michael ja Steffi odottamassa lähtölaukaisua.
Porukkaa.
Mestari työssään.
Niin on virtaviivainen, ettei viima ota kiinni ollenkaan!
Posts
0 comments:
Post a Comment