Laurentius Nipponissa Pt. 2

Jälkipuhe

2010-01-20T11:02:00.000-08:00

Nyt on sitten viikon verran Suomen talvea takana. Täytyy ihan alkuun todeta, että on hienoa tulla tänne Etelä-Suomeen, kun täällä onkin ihan oikea talvi!

No niin, joka tapauksessa minun on pitänyt kirjoittaa vielä pää puhtaaksi tämän koko viikon ajanjakson ajan. Nyt lienee siihen sopiva hetki. Pahoittelen jo nyt etukäteen, jos kirjoitukseni ei seuraa selvää punaista lankaa – teksti tuotetaan seuraavan proosan aikana tajunnan virtana.

Loppureissu sujui siis kohtuullisen mukavasti. Itselleni oli hienoa nähdä Tokio kylmimpään paikalliseen vuodenaikaan. Meno tosiaan oli tunnelmaltaan hieman erilaista kuin kesällä – ja metrot suhteessa ulkoilmaan ylilämmitettyjä saunoja.

Melko suuren matkatavaramäärän takia päätimme säästää hieman hermojamme ja päädyimme viettämään koko kaksiviikkoisen Tokiossa. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä itsellänikin oli jäänyt tästä ihanasta kaupungista todella paljon näkemättä ja kokematta. Karaokea taidettiin laulaa kolme tai neljä kertaa, hyvää ruokaa syötiin joka päivä pari kertaa, näimme kauniin auringonlaskun Fuji-vuoren taakse, ja kylvimme pariin otteeseen kuumissa lähteissä. Lisäksi ehdimme tutustua myös paikalliseen yöelämään, joka ei ollut hullumpaa. Niin ja tapasimmepa myös Jounin ja Sannan, jotka olivat reppuretkellä Nipponissa.

Kotiin palattuamme olen monen monta kertaa miettinyt, mitä koko syksystä ja alkuvuodesta jäi käteen. Näihin asioihin kuuluvat ainakin itsevarmempi Lauri, selkeämpi mielikuva siitä, minkälaista työtä haluan tulevaisuudessa tehdä sekä parempi käsitys siitä, minkälainen on länsi-kanadalainen ihminen ja yhteiskunta. Kaiken tämän lisäksi sain monta uutta hyvää kaveria.

Katsellessani Facebookissa Vancouveriin jääneiden kavereidemme kuvia, tulee poikkeuksetta mieleen laulun "Putte Possun nimipäivä" kertosäe. Olisin todella halunnut olla mukana. Onneksi sain osuuteni syksyllä.

Ylipäänsä nelisen kuukautta poissa kotoa uudessa ympäristössä oli todella hyvä tauko muuten jokseenkin normaalista ja tasaisesta elämästä Suomessa. Yllättävänä ilmiönä olen huomannut suorastaan riemastuvani törmätessäni kadulla jopa puolituttuihin. Joka kerta tulee olo, että olen ollut ikuisuuden poissa, vaikka tosiasiassa kyse on vain muutamasta kuukaudesta!

Harkitsen vakavasti matkaamista takaisin Vancouveriin jonain kesänä kesätöihin. Tai voihan sinne mennä ihan oikeankin työn tiimoilta hetkeksi asustamaan. Nimenomaan Vancouverin kesä oli se, joka teki tähän mieheen lähtemättömän vaikutuksen. Harmillista oli, ettemme matkanneet vaihtoon nyt talvella, koska silloin olisi ollut todennäköisesti mahdollista jäädä maahan vielä kesäksi (kunhan olisi onnistunut hankkimaan työtä). Stanley Park, lämmin aurinko, English Bay, meri, sillat, ruoka, auringonlaskut (ja nousut), keskustan kämpän näköala.. Hyvien asioiden lista on pitkä.

Olen saanut katkeraa kritiikkiä blogini negatiivisesta sävystä. Pahoittelen sitä tässä vaiheessa syvästi ja totean puolustuksekseni, että olisitte muuten saaneet lukea päivästä päivään, minkälaista sushia olen syönyt (useimmiten se oli hyvää).

Olen tapani mukaan stressannut myös täällä Suomessa vaihtoon liittyvää jälkibyrokratiaa, jota inhoan yli kaiken. Nyt olen kuitenkin ilmeisesti saanut suurimman osan tästäkin hoidettua ja mitä ilmeisimmin vaihdossa suorittamani opintopisteet tulevat hyvään käyttöön. Tilanne on siis se, että meillä on mediatekniikassa valittavana kaksi ammattiopintomodulia (valitaan useasta vaihtoehdosta). Nämä ovat 15 op kurssikokonaisuuksia, joissa valitaan modulin sisältä tarvittava määrä kursseja. Itse olen valinnut AV-modulin, sekä Technology Business In Europe -modulin. Puhuttuani kurssiasioista tänään, selvisi, että voin todennäköisesti unohtaa tuon jälkimmäisen modulin ja se korvataan vaihto-ajan kursseillani. Kelpaa mulle, vaikkakin menetän opintopisteissä lähes 10 op verran.

Koulu siis edistyy hyvää tahtia. Alkaa itse asiassa huolestuttavasti näyttää siltä, että valmistun jo syksyllä 2011 enkä keväällä 2012. No, sen näkee sitten.

Ellen innostu kirjoittamaan lisää tarinoita kevään edetessä, tämä saattaa hyvinkin jäädä blogin viimeiseksi kirjoitukseksi vähään aikaan. Kiitän kaikkia lukijoita ja olen iloinen siitä, että voin nyt kertoa suurimmalle osalle teistä seikkailuistani (ja arkisemmistakin asioista) kasvotusten.

See ya'll!

Iso läjä kuvia

2010-01-05T05:16:00.000-08:00

Tässä nyt siis läjä kuvia, jokseenkin käänteisessä järjestyksessä (tästä voimme syyttää Blogspotin kuvanlisäyssysteemiä).

Sumida-joki aamulla 1.1.2010

Iltainen Tokio Takao-sanilta

Temppeliä Takao-sanilla

Fuji-sanin taakse laskeva aurinko Takao-sanin huipulta katsottuna

Crepé á la Japonnaise

Käyttämättömiä (refurbished?) Super Nintendoja 30€ hintaan. Harmi että meillä on kamoissa jo ihan liikaa ylipainoa ja vaiks mitä. :(

Hieno limu/mehu-pullo

Saman pullon korkissa on ilkikurinen kisu

Tokyo Aquariumin sisäänkäynnin vierestä

Tokyo Aquariumin pihalta

Joku mureenan tapainen fisu

Lisää samoja tuubeissa lymyileviä elikoita

Uskallan epäillä, ettei rauskut mitenkään erityisesti tykkää koskettelemisesta. Se nyt joka tapauksessa oli sallittua, kunhan ensin pesee kädet.

Pingviinejä!

Myös merisiilejä sai kosketella.

Siili tykkää, kun sitä koskee kevyesti yhdellä sormella.

Syvänmerenkala, jolla on jalat. Rapukala?

Fisuja

Siitä sisäänkäynniltä aikaisemmin, kun aurinko ei vielä ollut laskemassa.

Rauri-san

Rauri & Miia

Ilta Akikon kanssa sisälsi tietenkin myös purikura-session!

Akiko sai hienot lapaset tuliaisiksi.

Söin paljon.

Kanan feissiä ja kieltä. Vieressä mustekalaa.

Lohi-sashimi oli myös herkkujani.

Tilausmasiina, niin ei tarvitse odottaa tarjoilijaa.

Edamame-papuja. Hyvää bissesnäkkiä.

Akiko ja Miian tekemä rintanappi.

Shibuya

Kaiten-sushia Uenossa

Näin siinä käy.

Ueno ja älytön määrä populaa.

Pieni pyhäkkö Asakusassa

Kangaskaupassa vierailu johti teehetkeen kaupan yläkerrassa.

Asakusassa oli uudenvuoden päivänä väkeä. Paljon väkeä.

Miia ja ihmiset.

Vuosi vaihtui.

Minä, Miia, Allu ja "Folksit"

Kaaaaaawaiiiii!

Puistossa näytti torstaina syksyltä.

Miia Tokyo Government Metropolitan Buildingin pihalla. Rakennus oli suljettu.

Vuorelle!

2010-01-04T19:11:00.000-08:00

Jeps. Kovin on ollut hektistä täällä. Aika Tokiossa kuluu kuin siivillä, koska tekemistä riittää joka päivälle. Viikonloppuna ei oikeastaan tapahtunut mitään sen kummempaa kuin paikkojen katselua (koskapa kaikki museot ym. olivat viikonlopun kiinni uudenvuoden takia). Lauantaina tosin kävimme suorittamassa kyselyä Miian lopputyötä varten. Kyselyssä selvitettiin, mistä tekstiilikuoseista japanilaiset pitävät. Samaa kyselyä olisi tarkoitus suorittaa myöhemmin myös suomalaisille, jotta saadaan aikaan vertailua.

Sunnuntaina kävimme izakayassa bissellä Akikon kanssa. Taas muistui mieleen, miksi izakaya on niin jees! Voin nyt myös todeta, että kanan päästä löytyvät pikkulihakset ovat herkkua – kuten myös kanan kieli.

Eilen (maanantaina) kävimme ihastelemassa mereneläviä Tokion akvaariossa. Tällä reissulla näin maailman typerimmän näköisen fisun. Kyseessä on todella kapea ja pitkä (n. 1m) kala, jolla on silmien jälkeen n. 30cm nokka, jonka päässä on pienen pieni suu. Kyseinen fisu ui todella kovaa, mikä oli osasyynä siihen, että minkäänlaista fiksua valokuvaa siitä oli hankalaa saada. Nimeäkään en tiedenkään pannut muistiin.

Akvaarion jälkeen piipahdimme Akihabarassa vilkaisemassa menoa. Tänään joudun ainakin itse käymään siellä uudelleen, sillä en tahdo millään löytää kameran akkulaturia. Sitä ennen aiomme kuitenkin suunnata Takao-sanille. Kyseessä on noin puolen kilometrin korkuinen vuori Tokiossa. Paikka on todella suosittu hienon maisemansa takia. Huipulta on myös täydellinen näkymä Fuji-sanille.

Nyt on siis aika suunnata sinne. Palaan asiaan myöhemmin, nyt näkemiin!

Aina ei mene suunnitelmien mukaan

2009-12-31T15:31:00.000-08:00

Jep. Täällä olikin sitten joka pytinki suljettu uudenvuoden aattona. Näin ollen pyörimme junassa lähes koko päivän. Ilta oli kuitenkin harasoo. Siihen kuului sekä jokseenkin megalomaaninen juhla temppelillä Roppongin välittömässä läheisyydessä että yöelämää Roppongissa.

Kun pääsimme viimein takaisin Asakusaan Miian kanssa, huomasimme auringon jo nousseen. Nyt nukkumaan!

Tokiossa!

2009-12-30T17:12:00.001-08:00

Ihan pikainen kommentti tähän aamuun ennen kuin häivytään ulos hostellista varsin hyvän aamupalan jälkeen.

Eli tosiaan eilen iltapäivästä saavuttiin Tokioon, Naritan lentokentälle ja päästiin maahan varsin kivuttomasti. Tätä ennen ehdittiin hikoilla Vancouverin kentällä, kun olisi pitänyt mennä koneeseen, mutta turvatiimi pysäytti. Tenttasivat meiltä, mitä meillä on laukuissa ja miksi niitä on niin monta. Heidän mielestään meillä opiskelijoilla ei pitäisi olla varaa matkustaa Japaniin kahdeksi viikoksi. Eli mitä ilmeisimmin epäilivät, että ollaan salakuljettamassa kamaa.

Kieltämättä nyt jälkikäteen ajatellen tähän tilanteeseen taisivat johdattaa seuraavat seikat:

1) Aasialainen (Alan) mieshenkilö saattaa meidät kentälle.

2) Tulee ongelmia liian painavan laukun kanssa.

3) Ei printattuja lentolippuja paluulennolle (no ei tietenkään, ne kun ovat elektronisialippuja).

4) Käymme kentällä syömässä eri aikoihin, joten toinen datailee yksin

5) Käyn ennen lentoa vessassa jättäen Miian taas yksin (ties mitä sielläkin olisin voinut turvatiimin mielestä tehdä)

Mutta eipä siinä. Koneeseen päästiin ja n. 10h koneessa istumisen jälkeen olimme perillä (no, siihen tietysti vielä n. 1,5h matka hostellille).

Nyt kuitenkin nykyhetkeen. Menimme illalla jo yhdeksän jälkeen nukkumaan. Tätä ennen teimme pienen kierroksen Asakusassa (missä siis hostellikin sijaitsee) ja kävimme syömässä sushia – joka muuten oli taivaallista verrattuna mihinkään Vancouverissa syömäämme! ;D

Herätyskello laitettiin soimaan kymmeneksi, mutta aloimme molemmat vähitellen heräilemään jo seitsemän jälkeen. Tässä on nyt siis pari tuntia otettu iisisti ja äsken käytiin korkkaamassa hostellin todella asiallinen keittiö aamupalan merkeissä.

Nyt on maha täynnä ja on aika julkistaa päivän karkea ohjelma.

1) Koskapa ulkona on pilvetön taivas ja muutenkin täydellinen keli (n. +10°C ja aurinko paistaa), kipaisemme Shinjukuun, missä otamme hissin Tokyo Government Metropolitan Buildingin näköalatasanteelle. Sieltä riittää näkymää.

2) Suunta kohti Keisarin palatsia, mutta puutarhaan ei kuitenkaan ole tarkoitus nyt talvella mennä, vaan menemme tarkastamaan paikallisen modernin taiteen museon.

3) Jos on aikaa, junalla Shibuyaan tarkastamaan meno.

4) Treffataan Allu ja juhlistetaan uuttavuotta (tämän osion tarkempi ohjelma on edelleen hämärän peitossa).

Tällaista siis. Elämä hymyilee!

Panda ei tykkää, jos jää sormet ja korva junan oven väliin. AUTS!

Moikat slaikkari otsassa

2009-12-29T00:57:00.000-08:00

Jep jep.

Se oli sitten vika ilta Vancouverissa. Koko päivä kului pakkailun ja viimeisten asioiden hoitamisissa, ja illalla nähtiin vielä jäljellä oleva vaihtariporukka ruoan ja juoman merkeissä. Tällä kertaa tuli ihan kunnolla tippa linssiin kun piti sanoa moikka KAIKILLE. Karua puuhaa.

Noniin, tästä on nyt kuitenkin selvitty ja istun täällä vikojen pakkailuiden seassa (odotellaan vikojen vaatteiden kuivumista). Kun tultiin kotiin, vuokraemäntä (jonka persoonaan muuten on vähän päässyt menemään hermot tässä syksyn aikana) ilmoitti kuulleensa juuri uutisista, että taannoisen jauhepommilentokoneposautusyrityksen takia lentokoneisiin ei saa enää ottaa juuri mitään käsimatkatavaraa.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tämä siis lisäykseksi siihen, että lennoilla ei enää saa käydä vessassa tuntia ennen/jälkeen nousun/laskeutumisen. Pistäkää nyt saman tien lentomatkustajat kahleisiin silmät sidottuina ja letku housuihin siltä varalta, että tulee vessahätä. Alkaa ihan tosissaan mennä homma överiksi.

No, mullahan on tuolla käsimatkatavaroissa lähinnä pelkästään elektroniikkaa, kuten kovalevyä, kaapeleita, tietokone, serato jne.. Tosta tulee aivan varmasti huomenna ongelmia, ja ruumaan kamoja ei oikein voi laittaa, kun ei pitäisi säilyttää pakkasessa eikä oikein voisi heitellä ympäriinsä.

Nyt ihan oikeesti joku roti tähän touhuun.

Muita uutisia:

Autolla Kanadasta Yhdysvaltoihin ajettaessa täytyy jonottaa rajalla vähintään tunti, koska kaikkia tulijoita pidetään ensisijaisesti terroristeina. Rajan jälkeen ainakin Seattle oli nasta mesta. Jenkkilästä Kanadaan tultaessa jonotus oli n. 10 minuuttia, ja rajalla oltiin lähinnä huolissaan siitä, ettei olla ostettu paljon tavaraa Jenkkilästä, jota yritettäisiin tuoda tulleitta maahan. Valehtelu onnistui onneksi, sillä 50 dollarin rajoituksessa (alle 48h vierailut) on aika vaikea pysyä.

Huomenna aamulla siis toivottavasti selvitään lentokoneeseen asti, ja n. 20 tunnin jälkeen meidän pitäisikin sitten olla Tokiossa. Lisää kuulumisia myöhemmin.

Hyvää Joulua!

2009-12-24T11:12:00.001-08:00

Tänään Lauri syö kinkkua. Syökää tekin hyvin.

Tippa linssissä

2009-12-21T13:05:00.000-08:00

Tänään lähti käyntiin viimeinen viikko Vancouverissa. Keskiviikkoon mennessä suurin osa meistä vaihtareista on poissa ja jäljelle jäävät vain neljä sakemannia, kolme finskiä ja mahdollisesti yksi chileläinen. Ja ehkä pitäisi laskea mukaan vielä myös Alan (representing Hong Kong), joka vääntää koko tutkintonsa täällä.

Viime viikonloppu menikin sikäli vähän tunnepitoisesti, sillä meillä oli kolme päivää peräkkäin vikoja bileitä. Omaa lähtöä kaupungista helpotti viikonloppuna kovasti sen karun tosiasian muistaminen, että Vancouverissa on puolimahdotonta päästä baariin edes parille kaljalle esim yhdeksän jälkeen. En tosiaan tiedä, onko täällä vain yksinkertaisesti aivan liian vähän juottoloita, vai mistä kiikastaa, mutta homma ei vaan pelaa. Muutenkin yöelämäkulttuuri on täällä juuri sitä, mitä Sedu Koskinen yrittää jatkuvasti ajaa Suomessa läpi (siinä ilmeisen hyvin onnistuen). Tässä valossa olen sitäkin iloisempi, että tulin tutustuneeksi aika syvällisestikin paikalliseen rumpubassoskeneen.

Tosiaan pitänee kertoa viime tiistaisesta "Goodbye Internationals" -kemuista, jotka koulu siis järkkäsi. Hommaan kuului ruokien syömistä (jokainen toi jotain, me vietiin pannukakkua, joka oli menestys) ja luistelua. Tai no, ainakin melkein luistelua. Homma hoidettiin tosiaan tuossa aivan kaupungin keskustassa samantapaisessa kompleksissa kuin Rautatientorin jäärata. Erona oli vain se, että rinki oli todella pieni ja ihmisiä oli n. 3-4 kertaa niin paljon kuin Rautatientorilla. Olin itse jäällä varmaan vajaat viisi minuuttia tylsillä hokkareilla (siis oikeasti niin tylsät, ettei terällä voinut potkia vauhtia), jonka jälkeen totesin, että on hauskempaa ottaa kuvia muista ja poistuin jäältä. Olipahan kokemus sekin.

Luisteluun liittyen vielä sananen viime perjantain bileistä, jotka olivat Chloén synttärit/läksärit. Bileissä oli pukuteemana "punaista, valkoista ja sporttista". Pukuasiassa auttoi kovasti Aliisan tunteminen. Aliisa on nimittäin puvustaja ja näin ollen taitava käsistään. Sainkin idean vaihtaa alaa taitoluistelusta pikaluisteluun. Idean ja käsityön tulokset näkyvät postin lopussa.

Tämä viikko on joka tapauksessa myös melko aikataulutettu. Vielä pitäisi käydä syömässä porukalla jne, eli käydä sanomassa lähteville vielä kerran tai pari moikka. Sitten onkin torstaina vuorossa joulu, jota juhlitaan jäljelle jääneillä vaihtareilla. Perjantaina me muutetaan Miian kanssa takaisin Richmondiin, pois täältä keskustasta. Lauantai-aamuna Stephanie kaappaa meidät, Aliisan ja yhden lisähenkilön (ei vielä toistaiseksi selvillä) autoon ja sitten nokka kohti Seattlea. Seattlessa kierrellään sitten sunnuntai-iltaan asti, jolloin hypätään takaisin das autoon ja karautetaan takaisin Kanadan puolelle.

Maanantai päätettiin pyhittää Miian kanssa pakkailulle ja tiistai-aamuna suunnataan sitten lentokentälle, josta matka jatkuu Japaniin.

Notta tämmöttistä täällä. Mikäli en palaa kirjoituspuuhiin ennen torstaita, toivotan kaikille lukijoilleni loistavaa Joulua!

Martinin kukkoliuku.

Michael ja Steffi odottamassa lähtölaukaisua.

Porukkaa.

Aliisa.

Mestari työssään.

Niin on virtaviivainen, ettei viima ota kiinni ollenkaan!

Ja kanadanlippu hihaan, sil vous plait.

Suuri Design -artikkeli

2009-12-14T22:43:00.000-08:00

Hyvät lukijat. On tullut aika kertoa Pohjois-Amerikkalaisesta suunnittelusta. Ennen tätä laajaa artikkelia kerron kuitenkin tärkeimmät asiat alta pois.

1) Koulu on nyt sitten virallisesti hoidettu täällä loppuun! Hieman haikein mielin toki jätin porukan, jonka kanssa olen koko syksyn koulua käynyt, mutta toisaalta eipä luokassa juuri ollut kiinnostusta tutustua koulun ulkopuolella, joten ei tässä ihan sydänsuruista sentään puhuta.

2) Täällä satoi eilen viimein ensilumi, joka tietenkin suli heti pois. Tänään taivaalta on satanut kevyesti räntää ja yöllä pitäisi olla lumimyräkkä, jonka jäljiltä pitäisi maassa olla huomenna 20–40cm lunta. Miian luokalla joku oli jo arvellut, kykeneekö huomenna saapumaan koululle, jos maassa on jopa 20cm lunta. Kyseinen henkilö asuu kampuksen lähellä. Huomenna on siis ihan pakko pitää kameraa mukana ja tallentaa mahdollinen (ehkä jopa todennäköinen) kaaos.

Ja sitten itse artikkeliin!

Esipuhe

Suomessa asuessani minulla on ollut mielikuva, jonka mukaan Amerikan Yhdysvalloissa valmistetut tuotteet ovat laadukkaita ja kestäviä. Kanadassa hetken asuttuani huomasin, että täällä suurin osa etenkin kalusteista ja muista taloista löytyvistä tuotteista on tehty UuÄsAassa. Eikä kulunut kauaakaan, kun huomasin jenkkiläisen tavaran olevan suurin piirtein samalla viivalla kiinalaisen halpiksen kanssa.

Tämä artikkeli keskittyy asuntojen arkkitehtuuriin esimerkkien kautta. Havainnollistavat kuvat löytyvät tuttuun tapaan artikkelin lopusta.

Luku 1: Honey, I'm Home!

Ennen tämän lauseen lausumista on todennäköisesti kiroiltu tai ainakin mietitty kirosanoja. En ole koko reissun aikana törmännyt Abloy-lukkoon, tai edes ura-avaimeen. Meidänkin asuntomme ulko-ovi on varustettu tavallisella munalukon avaimella. Kaiken lisäksi tätä avainta on harvinaisen hankala saada menemään pohjaan asti lukkoon. Kun tässä ensimmäisessä vaiheessa vihdoin onnistuu, on vielä haasteena saada avain kääntymään. En ole 2,5 kuukauden aikana keksinyt tähän minkäänlaista tekniikkaa, vaan kyse on lähinnä onnesta. Kun avaimen sitten lopulta saa kääntymään, aukeaa ovi kääntämällä kahvaa, joka on mitoitettu kolme kertaa kevyempään oveen. Kahva kirjaimellisesti heiluu liitoksissaan. Ovisilmänkin voi ruuvata ovesta irti ilman työkaluja, myös käytävän puolelta! Kun ovesta on kuitenkin lopulta päässyt sisään, ovat asiat hyvin.

Luku 2: Kylmä on!

Kanadassa -40°C talvipakkaset ovat normaali ilmiö. Vancouver on tästä poikkeus, sillä täällä lämpötila tuntuu harvoin laskevan alle -10 Celsiusasteen. Pakkasista huolimatta täällä ei edelleenkään ymmärretä, mitä asuntojen tiivistäminen tarkoittaa. En ole törmännyt vielä yhteenkään rakennukseen, jossa ei käytettäisi yksilasisia ikkunoita. Olen myös oman käden kautta joutunut toteamaan liukuen avautuvien ikkunoiden heikon eristyskyvyn. Täällä asunnot vuotavat lämmöt harakoille pattereiden huutaessa leipää.

Eikä oma asuntomme ole edes paha esimerkki. Kävimme viikonloppuna todistamassa 70-luvulla rakennetun rakennuksen pakkasensietokykyä; kämpässä olisi paleltunut kuoliaaksi ilman hupparia. Lattia oli kylmä kuin skientologin sielu ja ikkunat olivat kauniissa huurussa.

Olen puhunut aiheesta myös paikallisten kanssa, ja saanut täysin vastaavia kommentteja. Tässä voisi olla korjattavaa.

Luku 3: Kova jano

Niinsanotussa modernissa kodissa veden juomisen ei uskoisi olevan vaikea tehtävä. Talomme arkkitehdit ovat kuitenkin viisaudessaan tehneet muutamia hyviä ratkaisuja tämänkin varalle. Veden juomiseen tarvitaan useimmiten lasi, ja juomalaseja säilytetään kaapissa. Entä jos kaappi on asetettu niin, että sen käyttäminen on hankalaa?

Asuntomme on jaettu järkevästi kahtia pitkällä tiskillä, jonka ääressä onnistuu niin ruoanlaitto kuin ruokailukin. Asunnon ainoa kunnon kokoinen kaappi on asennettu seinään tämän tason päätyyn niin, että sen kaksi ovea aukeavat sivuille – eli juuri sinne, mistä kaappiin pitäisi päästä käsiksi. Tämän kaapin käyttö vaatiikin suurta huolellisuutta ja mieluusti myös pitkiä raajoja.

Kun juomalasin on vihdoin saanut (ehjänä) käteensä, on aika asettaa se vesihanan alle ja kääntää kahvasta. Tämäkin on yllättäen oma taiteenlajinsa. Vesihanan säätö on nimittäin niin herkkä, että vedenpainetta on lähes mahdotonta pitää pienenä. Lisäksi kun hana osoittaa suoraan alaspäin ja vielä kohtuullisen korkealta, roiskuu vesi pois joko lasista, tai räiskyy ympäri tiskipöytää lavuaarin pohjalta. Mainittakoon nyt tämän vesihanan eduksi kuitenkin sekoittava hana (joka ei täällä ole mitenkään itsestäänselvyys) sekä letkun päähän laitettu suutin, joka helpottaa altaan pesua.

Kun vettä on kuitenkin onnistunut lasiin saamaan, sen juominen itsessään onnistuu aivan normaaliin tapaan.

Mikäli hanaa käyttäessä onnistuu roiskuttamaan vettä ympäri pöytää, on se syytä pyyhkiä pois. Tähän tehtävään kanadalaiset käyttävät yleensä joko vohvelikankaasta tai froteesta valmistettua pyyhettä. Nämä pyyhkeet ovat pääsääntöisesti imukyvyltään erittäin heikkoja, eivätkä ne kastuttuaan juuri kuivu, sillä niitä kuuluu säilyttää mytyssä pienessä korissa tiskialtaan lähettyviltä.

Me olemme pyrkineet korvaamaan nämä iljettävät bakteeripesät normaaleilla tiskiräteillä, siinä kovin hyvin onnistumatta. Ainoat oikeasti imukykyiset rätit ovat tähän mennessä löytyneet kiinalaisesta dollaripuodista, ja heidänkin rättinsä ovat huonoja, sillä niistä irtoaa todella paljon väriainetta, joka ei kovin helposti lähde pois. Jopa pari viikkoa sitten löytämäni Viledan valmistama rätti on aivan persiistä. Rättiä mainostettiin sanoilla imukykyinen ja bakteerintappaja, joten ajattelin kyseessä olevan hyvälaatuinen Viledan rätti. Toisin kuitenkin kävi, Kanadalaiset eivät selvästi vieläkään ole valmiita oikeille räteille, vaan hyvänkin rätin kuuluu olla pahvia muistuttavaa materiaalia, jonka tehtävänä ei selvästi ole imeä nestettä itseensä, vaan lähinnä liikuttaa sitä paikasta toiseen.

Luku 4: Nälkä

Nälän tullen ihminen hakeutuu usein jääkaapille tiirailemaan, mitä kaapista löytyy. Jenkkityyliin jääkaapin tulee täällä olla jättimäinen. Asuntomme jääkaappi onkin tyyppiä jääkaappi-pakastin. Kaapissa on eräs erityisominaisuus, jota olen oppinut rakastamaan kuin perulaista panhuiluorkesteria Järvenpään Blues-kadulla. Tämä ominaisuus on nimittäin ilmateitse yhdistyvät jääkaappi- ja pakastintila. Tämä ei muuten vaikuta kaapin toimintaan mitenkään, kuin että pakastimesta tiivistyy jatkuvalla syötöllä vettä jääkaapin puolelle, joka sitten tippuu tästä kohtuu suuresta putkenpäästä jääkaappiin. Kyseessä lienee jonkinlainen vika, mutta ilmeisesti asia ei ole vakava, sillä vuokranantajamme ei reagoinut uutiseen mitenkään kertoessani asiasta. Jääkaapin ylähyllyä onkin koko täällä olomme ajan koristanut kaksi kannua, joita n. kerran viikossa tyhjennämme vedestä lavuaariin.

Asunnostamme löytyy myös kunnollinen liesi isoine uuneineen. Kyseessä onkin oikea modernin muotoilun taidonnäyte. Liesi koostuu yhdestä isosta lasista – tällaisia löytyy usein myös Suomesta. Tämä tekee etenkin lieden puhdistamisesta nopeaa. Suunnittelija ei kuitenkaan koskaan ottanut huomioon lieden käyttömukavuutta miettiessään paikkoja lämmönsäätönamiskoille. Niinpä tämän Whirlpool -merkkisen lieden säätökiekot löytyvät lasilevyn vasemmalta sivulta, jossa ne keräävät päälleen puolet pannuilta tirskuvista rasvoista ja muista käryistä. Lisäksi levyjä kuvaavat symbolit (joiden avulla käyttäjä tietää, mitä levyä on säätämässä) ovat mustat, kuten itse levykin. Näin ollen vielä 10 viikon käytönkin jälkeen joudun laittamaan liesituulettimen valon päälle ja tunkemaan naamani lieden yläpuolelle nähdäkseni, mitä levyä olen laittamassa päälle tai pois päältä.

Kuulinpa lisäksi tuon lasilevyn haljenneen aikoinaan, kun siihen oli jäänyt kattilankansi, jonka sisään muodostui alipaine – kantta nostettaessa lasi halkesi. Niinpä niin, en ole myöskään törmännyt kattilankansiin, joissa olisi pieni painetta tasaava reikä.

Luku 5: Turha huone

Asunnostamme löytyy ns. "solarium", joka ei suinkaan tarkoita ikirusketuksen takaavaa lamppupetiä, vaan pientä huonetta, jonka ulkoseinä on kokonaan lasia. Huoneen koko on arviolta 1,5m x 3m. Sinne mahtuisi siis esimerkiksi pari tuolia, sohva tai jopa yhden ihmisen sänky. Tämä unelma on kuitenkin tuhottu paikallisella standardilla.

Esittelyssä: SISÄÄNPÄIN AUKEAVAT OVET!

Kyllä vain! Huoneeseen pääsee kahdesta eri ovesta, jotka ovat normaaleja 80cm leveitä lasiovia. Molemmat näistä ovista aukeavat huoneeseen viemällä huoneen käytettävästä pinta-alasta karkeasti ottaen noin puolet. Tämä kyseinen huone onkin toiminut meillä lähinnä kaatopaikkana.

Luku 6: Kova kakka!

Meistä jokainen herää ajoittain siihen todellisuuteen, ettei elimistömme kykene muuttamaan kaikkea sinne laitettua ruokaa energiaksi tai edes nesteeksi. Tämän hetken koittaessa päädymme ennemmin tai myöhemmin vessaksi kutsuttavaan huoneeseen. Ja voi veljet, tästä huoneesta minulla riittääkin kerrottavaa!

Ensimmäinen huomioitava asia tätä pyhää toimitusta tehtäessä on skandinavialaisesta standardista poikkeava WC-pönttö. Tämä Amerikan posliiniunelma eroaa skandipöntöstä kahdella merkittävällä tavalla. Ensinnäkin istuin on useimmissa tapauksissa mitoitettu lapsille ja toiseksi pöntössä on paljon vettä.

Pyhän paskapaussin aikana toimihenkilön persposket saavat makean aamukasteen, jota saattelee herkkä kasteveden loiske. Kun on on tullut aika putsata jäljet, on edessä seuraava yllätys. Kanadassa ei nimittäin osata valmistaa vessapaperia. Täällä vessapaperia voidaan mainostaa loistavana, jos siitä ei irtoa käytön aikana palasia. Lisäksi kolmikerrospaperista ei täällä tohdi edes unelmoida. Nämä faktat huomioon ottaen kuvittelisi, että paperi olisi edes halpaa, mutta metsään menee niin että rytisee. Kuuden rullan paketti vessapaperia maksaa täällä pääsääntöisesti 4-8 euroa.

Luku 7: Kylpyhuoneen muut funktiot

Asunnon ainoalle saniteettitilalle on toki muutakin käyttöä kuin jätösten huuhtominen viemäriverkostoon. Yksi näistä on käsien pesu. Aina välillä tulee hetki, jolloin kädet pitää pestä kunnolla saippualla. Tällöin kylpyhuone on hyvinkin tarpeellinen ja itse käsien pesu onnistuukin mukavasti (kunhan muistaa varoa herkkää hanaa). Toimituksen ikävämpi osa kuitenkin seuraa, kun haluaa kuivata kädet. Kylpyhuoneen ovi nimittäin aukeaa sisäänpäin, peittäen myös käsipyyhkeen taakseen. Näin ollen ovi pitäisi sulkea joka kerta, kun tässä pienessä huoneessa tekee yhtään mitään.

Lisäksi koko kylpyhuoneen ainoa pyyhkeenripustin on kiinni ovessa. Näin ollen kahden suihkupyyhkeen kuivattaminen tässä huoneessa on hidasta puuhaa, eikä suihkussa käytyään pyyhkeeseen yletä poistumatta kylpyammeesta. Itse olisin suosinut täysin tyhjäksi käytettyä seinätilaa pyyhkeiden säilytysvaihtoehtona.

Suihkussa käynti onkin taas uusi asia. Hienossa kylpyhuoneessa ei sovi olla näkyvää suihkuletkua. Suihkun suutin onkin asennettu kiinteästi seinään, eikä sille voi tehdä muuta kuin vaihtaa sen kulmaa n. 5° variaatiolla. Suihku soveltuukin lähinnä hiusten ja kasvojen pesuun. Kaikki kainalosta alaspäin suoritettava puhdistus on työlästä puuhaa, johon kannattaa varata aikaa.

Huoneessa ei myöskään ole käsisuihkua, joten kylpyammeeseen rakennetun suihkutilan puhdistus on lähes mahdotonta (ellei sitten tykkää jättää pesuaineita pinnoille). Sama ongelma pätee koko kylpyhuonetilaa. Täällä ei harrasteta lattiakaivoja, joten tilan puhdistamiseen voi juuri käyttää vettä. Lattiakaivon puuttumisen voisi katso kulkevan käsi kädessä käsisuihkun puuttumisen kanssa.

Kylpyhuoneesta löytyy allaskaapin lisäksi kaappi lääkkeille, hammastahnoille ja mille tahansa, mitä nyt yleensä kylpyhuoneessa säilytetään. Tämän kyseisen kaapin hyllyt ovat syvyydeltään n. 5cm luokkaa ja kaappi on asetettu sopivasti pöntön yläpuolelle. Onko teistä kukaan koskaan poiminut hammastahnaansa vessanpöntöstä?

Luku 8: Väsy

Tiettyyn pisteeseen asti väsyttyään ihminen tarvitsee unta. Länsimaisessa kodissa tätä aktiviteettia harrastetaan usein sängyssä makaamalla. Vancouverissa myös sängyt ovat – yllätys yllätys – Yhdysvalloista tuotuja tuotteita. Perinteinen sänky koostuu täällä kolmesta osasta. Ensimmäinen osa on kehikko, joka on usein pyörien varassa. Tämän kehikon päälle lasketaan paksu ja raskas runkopatja, jonka päälle lasketaan vielä painava ja muhkea joustinpatja. Tuloksena on n. 50cm korkea kyhäelmä, josta n. 10cm on ilmaa sängyn ja lattian välissä.

Ehkäpä jo arvaattekin, että tällainen sänky on hyvin pehmeä ja ensivaikutelmaltaan varsin houkutteleva. Hieman kovempiin nukkuma-alustoihin tottunut ihminen (kuten allekirjoittanut) kärsii kuitenkin hyvin nopeasti kipeytyvästä selästä. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen suunnitteluvirhe, joten painan tämän villaisella.

Mikä tästä sänkysysteemistä tekee ala-arvoisen, on nimenomaan rautakehikko, jonka varaan sänky rakennetaan. Tämä kehikko on nimittäin lyhyempi kuin itse patja. Näin ollen sängyn jalkopää roikkuu ilmassa. Asialla ei muuten olisi merkitystä, mutta jos sängyn jalkopäähän istuu, nousee sängyn toinen pää ilmaan, aiheuttaen usein melkoisen rysäyksen. Alakerran naapuri kiittää.

Luku 9: Mietteitä

Voi olla vaikea uskoa, mutta näinkin kauhistuttavien suunnitteluvirheiden keskellä voi elää varsin onnellisena. Olemme olleet sikäli etuoikeutettuja, että asunnon kokolattiamatto vaihtui laminaattilattiaksi ennen tänne muuttoamme. Olen edellisessä asunnossamme päässyt tutustumaan tämänkin hienouden erikoispiireisiin, kuten pysyvään huonekalujen sijoitteluun (mattoon painautuu ikuiset, syvät jäljet kaikista kalusteista).

Olen täällä asuessani oppinut ymmärtämään, että nimenomaan kotien arkkitehtuuri ja kalustus ovat hyvin syvälle yhteiskuntaan juurtuvia asioita, joiden muuttaminen voi kestää sukupolvia – tästä hyvänä esimerkkinä sekoittamattomat vesihanat. Monissa asioissa voidaan puhua tottumuksista ja odotuksista, mutta silti ei mielestäni koskaan pitäisi painaa villaisella sitä tosiasiaa, että jos jonkin asian voi tehdä järkevämmin, kannattaisi sitä ainakin harkita. Hynninen kuittaa.

Oven ja seinän väliin jäävät pyyhkeet.

Hieno design-hella.

Kaatopaikka sisäänpäin aukeavine ovineen.

Liian lyhyt sängyn kehikko.

Pönttö, kaappi ja rullallinen kaksikerroshiekkapaperia.

Oikeaan paikkaan asennettu astiakaappi.

Tiskialtaat, hana sekä Viledan P-Amerikan markkinoille suunnattu tuote.

Vesikannut jääkaapin perällä.

Suihku.

Jänölaurin mäenlasku

2009-12-09T15:56:00.000-08:00

Noniin nyt on taas hetki aikaa syventyä miettimään menneitä. Viime viikonloppu meni siis Whistlerillä, joka on laskettelukylä parin tunnin ajomatkan päässä Vancouverista. Ilma oli mitä hienoin, taivas käytännössä pilvetön ja aurinkoa riitti. Tuuli tosin puhalsi vuorilla sen verran kovaa, että mitään rusketusta ei päässyt kehittymään.

Kokemuksena Suomen pojalle oli todella hieno päästä oikeasti kunnon vuorelle mäkeä laskemaan. Ilman suksiakin kokemus olisi ollut hieno, koska ikinä en tuollaisia vuoria ole nähnyt – etenkään talvella. Mukavaa on myös se, että laskea saa oikeasti kunnolla, kun mäen alapää ei tule vastaan viidessä minuutissa. Ainoana miinuksena mainittakoon paikalliset välinevuokraamot, joissa ei lähestulkoon tunnuttu tietävän, mitä tarkoittaa telemark-suksi. Eli vaihtoehtoina oli lumilauta tai normaalit sukset, joista itse valitsin sukset.

Meitä oli reissussa 26 opiskelijan porukka, joten odottelulta ja sähläämiseltä ei tietenkään säästytty, mutta oli tässä hauskojakin puolia. Lauantai-iltana mm. kokoonnuimme syömään "potluck" illallista, eli nyyttärityyliin kaikki tuovat jotain. Ruokalajeja oli kaiketi n. kymmentä erilaista, plus miian vaalea glögi, joka nousi arvoon arvaamattomaan ja toi neidille voiton ruokaskabassa (ja hienon olympialaispipon palkinnoksi). Ja MINÄ autoin, joten pari pistettä myös mulle!

Ei pidä jättää mainitsematta sitäkään tosiasiaa, että sakemannit pääsivät vihdoin kokemaan suomalaisten kalsarikännien hienouden. Jätkät on hehkuttaneet asiaa mitä ilmeisimmin viime keväästä lähtien, kun toinen suomalainen vaihtari oli asiasta kertonut. Haettiin siis kaappi täyteen kaljaa ja vaihdettiin ns. mukavampiin.

Mahtuipa reissuun vielä pelottava kokemus kotimatkalta. Ensiasetelma oli siis se, että olin nälkäinen jo siinä vaiheessa, kun lähdimme kotia kohti. Tiesin, että hieno koulubussimme pysähtyisi matkan varrella johonkin, mistä saisi ruokaa. En kuitenkaan arvannut, että pysähdyspaikkana olisi rysä, joka koostuu Walmartista ja McDonaldsista. Koko reissun olen vältellyt mäkkärin hampurilaisia, mutta tällä reissulla tuli lopulta seinä vastaan, kun piti valita joko Walmartin tai McDonaldsin välillä. McDonalds 1 – 0 StLaurent.

Muuten viime viikko menikin sitten lähinnä kouluhommia stressatessa. Eilen palautin ensimmäisen työni, joka oli reppumatkaajan opas Helsinkiin. Työ onnistui mielestäni sen verran hyvin, että taidan selvittää, olisiko oppaassa mainituilla kaupallisilla tahoilla mielenkiintoa sponsoroida esimerkiksi 500-1000kpl painosta. Tosin tuo pitäisi pyöräyttää jonkun toiminimen kautta. Pakko varmaan sellainen siis vähitellen myös hankkia. Työn jälkeä voi ihailla täällä.

Tänään palautui toinen neljästä lopputyöstä, joka oli nettisivu. Itse halusin opetella rakentamaan sivun WordPressin varaan, kun en siihen koskaan ole koskenut. Pitänee treenata tätä hommaa vielä lisää. Käytännössä tein vaan omista kotisivuistani uuden näköiset ja tosiaan julkaisualustan varaan täysin staattisen systeemin sijaan.

Huomenna palautuu kolmas projekti ja maanantaina neljäs. Maanantain työ mulla on ollut valmiina jo kolmisen viikkoa, joten käytännössä stressaaminen koulun kanssa loppuu siis huomenna. Sikälikin ajankohta on hyvä, sillä huomenna on taas tarjolla dj-keikkaa. Illalla pääsee siis maiskuttelemaan hyvän musiikin tahdissa ja kenties nauttimaan pari rentouttavaa mallasjuomaa.

Ensi viikko mennee suurimmalla osalla vaihtareista kokeiden parissa, jonka jälkeen ainakin puolet porukasta häipyy kotimaihinsa. Meillä on onneksi Miian kanssa vielä pari viikkoa täällä. Joulun välipäivinä ajateltiin mennä pariksi päiväksi Seattleen ja sitten alkaakin olla aika painua Jaapponiin. Kaiketi tässä pitäisi vielä viikonloppuna pitää jotain pikkujoulujakin. Ensi viikko menee Chloén synttäreiden ja Jasmiinan ja Monican läksäreiden parissa.

Mitään kovin ihmeellistä tänne ei siis juuri nyt Whistlerin reissun ohella kuulu. Kun koulu alkaa nyt tosiaan olla loppusuoralla, voin sanoa aiheesta pari sanaa. Ensinnäkin täällä todella huomaa, että opiskelijoilla on paljon pelissä. Kovaa stressiä tuntuu pääosin kaikilla pukkaavan ja täällä myös vaaditaan aika paljon. Syksyn alussa fiilistelin lyhyitä koulupäiviä, mutta jossain lukukauden puolivälin tienoilla aloin herätä siihen tosiasiaan, että koulun ulkopuolella tulee tehtyä todella paljon hommia. Onneksi tiputin heti alkuun yhden kurssin, jonka olin valinnut vain oman mielenkiinnon vuoksi.

Sinänsä vähän korpeaa se, että nämä neljä kurssia ovat teettäneet niin paljon hommaa, että mitenkään stressitön ja kiireetön syksy ei todellakaan ole ollut. Onneksi kuitenkin olen oppinut paljon – eikä vähiten siksi, että olen tehnyt graafista suunnittelua puhtaan insinöörihöpinän sijaan.

Kanada ei kuitenkaan ole mikään reissaajan unelmamaa. Vaikka koululta ehtisikin reissaamaan, se on tehty niin kalliiksi, että aika vähiin ovat reissut jääneet. Mm. Kaliforniassa olisi ollut mielenkiintoista käydä, mutta maksaa aivan liikaa ja vie liikaa aikaa. Edestakaiset lennot Torontoon 500 € kieppeillä jne.. No, onhan tämä maantieteellisesti aivan valtava alue.

Kasvattava kokemus tämä on joka tapauksessa ollut. Vaikka puhutaankin länsimaisesta yhteiskunnasta (eli pääpiirtein samanlainen kuin Suomi), on täällä elämä hieman erilaista ja ajan kanssa alkaa huomaamaan, miten erilaisia asioita painotetaan eri tavalla ja miten mediassa käsiteltävät asiat esitetään eri tavalla. Ne kaikki pienet asiat, joita ei oikein osaa edes selittää, muodostavat kokonaisuuden, joka tekee kustakin maasta omanlaisensa.

Tähän ajatukseen on hyvä lopettaa. Pitäkää itsenne miehinä ja naisina, tyttöinä ja poikina!

Jälleen kerran matka taittui tällaisella Simpsons-bussilla.

Edustajat vasemmalta Lauri (FIN), Michael (GER), Martin (GER), Miia (FIN), Sue (CHN).

Vaikka ylhäällä oltiinkin, lumitykit olivat käytössä. Ilmeisesti tuuli kuljettaa lunta tietyissä paikoissa rinnettä hyvinkin tehokkaasti pois.

Tällaista upeaa näkymää riitti koko päivän!

Huipulta näkyi kauas.

Ulkoilua.

Miia ja palkintopipo

Olympiakrääsää myytävänä.

Helvetin esikartano. Eipä ollut kummoinen paikka.

Mecha-Santa sanoi HOU HOU HOU.

Siinä se nyt sitten on. Kalsarikännit. Ei paljon naurattanut.

Viikonloppu salamavaloissa

2009-11-29T20:26:00.000-08:00

Moro!

Kuten ehkä on voinut kirjoittelun vähyydestä huomata, täällä on ollut viime viikot vähän hässäkkää. Koulua on jäljellä kaksi viikkoa ja yksi maanantai (14.12.) ja kaikille neljälle kurssille häämöttää lopputöiden palautukset. Eli niitä tässä nyt on sitten tahkottu. Lisäksi menin lupautumaan yhteen nettisivuprojektiin Suomeen, joten siitä tulee myös ekstrahommaa. Vaan näin se kuitenkin on, että pitää takoa kun rauta on kuumaa. Alla joka tapauksessa mahdollisesti pitkähkökin kuvaus viime aikojen tapahtumista ilman mitään sen kummempaa punaista lankaa, silvuplee.

Mitään kovin ihmeellistä täällä ei ole viime aikoina tapahtunut. Vancouverin syksy on edelleen melko lämmin (hanskoja tai pipoa en ole edelleenkään käyttänyt), mutta sitäkin sateisempi. Vettä tulee vähintäänkin tihkuna lähes jatkuvalla syötöllä, ja tätä on nyt jatkunut siis koko marraskuun – olisiko lokakuussakin jo ollut samaa meninikiä, en edes muista!

Hieman ikävänä yllärinä tällä viikolla selvisi, että Miian molemmat pankkikortit on jäädytetty. Eli voidaan taas hetkeksi unohtaa tilastot maailman turvallisimmista maista. Todennäköisesti rahaa ei ole ainakaan hirmuisia summia lähtenyt kävelemään, mutta kortittomuus on vähän ongelmallinen juttu, kun jotenkin sitä rahaa pitäisi voida nostaa – taitaa jäädä mun hommaksi. Mulla on kaksi korttia, joista molempien pitäisi toimia, mutta joista muistan vain toisen tunnusluvun. Parempi siis itsekin hoitaa tässä vaiheessa kaikki maksut käteisellä. Siinä saa vastineeksi kaiken lisäksi läjän 1-10c kolikoita, joiden arvo taitaa olla pienempi kuin niiden valmistamiskulut. ARGH! // Critical update: Miia sai parin puhelun jälkeen toisen korttinsa takaisin eloon. Great success!

Elämän muita aiheita on esimerkiksi eilisilta. Käytiin keilaamassa paikallisella viiden keilan radalla. Keilapallo oli sellainen kuulantyöntökuulan kokoinen ja reiätön hässäkkä ja keiloja oli tosiaan vain se viisi. Alkuhämmästyksen jälkeen oli pakko todeta, että tämä systeemi oli illanvieton kannalta parempi, kuin perinteinen keilailu, koska näin kaikki olivat aika lailla samalla lähtöviivalla. Tunnelmaa nostattivat neonvalot, diskopallot ja erilaiset olutmerkit. Illanvietto oli hyvää vastapainoa kohtuu työpainotteiselle viikolle.

Aloin tässä joitakin viikkoja sitten ihmettelemään, eivätkö täkäläiset opiskelijat tee mitään kouluporukalla koulun ulkopuolella. Kysymys heräsi, kun tämä kuvio alkoi olla turhankin selvä oman luokkani kanssa (joiden kanssa vietän neljä päivää viikossa). Kysyin lopulta asiasta asianomaiselta henkilöltä ja vastaus oli odotettu: ei ole tapana täällä.

Enpä nyt itsekään voi sanoa, että mitenkään joka päivä tulisi lähdettyä koulun jälkeen aina kouluporukalla tekemään jotain. Täällä kuitenkin on vielä vähän raadollisempi meno sikäli, etteivät paikalliset tunnu edes haluavan oikeita kavereita koulusta. Sinne mennään opiskelemaan ja sillä selvä. Tylsää, sanon ma.

Vaan eipä se mua niin haittaa, kun meillä kuitenkin on tää vaihtariporukka täällä. Lisäksi on toi musiikkipuoli, josta löytyy vielä puolitutut siihen päälle. Vaihtariporukasta puheen ollen, ensi viikonlopuksi lähdetään laskettelemaan läheiselle Whistlerille, joka on yksi talviolympialaisten pääareenoista. Mitä tulee tähän sateiseen syksyyn, mitä enemmän sadetta Vancouverissa, sitä enemmän lumisadetta Whistlerillä. Ja kyllä näin on: lumipeite on siellä tällä hetkellä yli 5m paksu! Whistleriä kohti siis perjantai-aamuna ja takaisin sunnuntaina. Tellujen vuokraus olisi valitettavasti maksanut päiväksi jotain $140 tienoilta, joten taidanpa laskea normisuksilla tällä kertaa.

Lumesta jouluun. Heti Halloweenin jälkeen täällä alkoi jouluhässäkkä. Kaikki ostarit on koristeltu jouluvaloilla ja muulla joulukrääsällä. Meidänkin talon aula on täytetty rumilla valoilla. Voiton vie kuitenkin tuossa kilometrin päässä sijaitseva kirkko, joka on kuorrutettu erivärisillä jouluvaloilla. Tänään kävelimme siitä ohi vain huomataksemme, että kokonaisuus näyttää läheltä vielä kauheammalta. No, ainakin on valoa pimeässä, mikä on ihan jees.

Homma on tosiaankin siis juuri sitä, mitä Ameriikkalaisissa elokuvissa olemme tottuneet näkemään. Ostareilla tosiaankin on joulupukit, ja kaiken maailman minihuvipuistot ynnä muut. Stockan koristelut kalpenevat paikallisten rinnalla.

Ja nyt olisi varmaankin aika paljastaa laimea tarina raflaavan otsikon takana. Homman nimi on siis se, että tämä meidän asuntokompleksi koostuu kahdesta tornista, joiden välissä on tuo uima-allas. Koko tämän viikonlopun naapuritornissa meitä vastapäätä on kuvattu pikkutuhmaa kalenteria verhot auki. Näin ollen siis koko viikonlopun on käynyt epätasainen valonvälke vasemmassa silmäkulmassa aina, kun on tehnyt töitä. Simmottista. Missään vaiheessa meille ei ihan valjennut, mikä on avonaisten verhojen funktio, kun ulkonakin on pimeää.

Mitä tulee tähän asuntokompleksiin, perjantaina saimme hyviä uutisia. Meillä piti alun perin olla tämä nykyinen kämppä vain marraskuun loppuun asti. Vuokraemännällä on kuitenkin pitänyt niin kiirettä, ettei ole ehtinyt kämppää mainostaa. Näin ollen saamme asustella täällä todennäköisesti vielä ainakin sen kaksi viikkoa. Sopii mulle! Ei löydy nimittäin oikein kiinnostusta muuttaa takaisin Richmondiin – etenkään kun vuokra siellä ei ole yhtään sen halvempi.

Kerrottakoon myös vielä, että olen onnistuneesti kasvattanut viiksiäni koko kuukauden. Nenäni alla killuvatkin nyt vaaleat versiot Ned Flandersin viiksistä. Olo on miehinen ja ylpeä. Eilenkin sain ainakin viidet kehut viiksistäni! Huomenna illalla nämä saavat kuitenkin lähteä. Olen nimittäin ainoa ihminen tässä kämpässä, joka näistä tykkää. Toisaalta tykkään pusuista, ja niitä on ollut viiksien tulon jälkeen koko ajan vaikeampi saada. Ehkäpä edellisen postini teoria tytöistä tosiaan pitää paikkansa.

Kuulemiin!

Kirkon ilotulitus.

Korvatunturilta on tänne matkaa, mutta ei se jenkkipukkia haittaa!

Joku pelottava setä istui hajareisin kaappikellon päällä ja pyöri ympäri.

Siinä ne ovat! Njoo, ehkei ihan Flanderseihin vielä päästä tällä kasvatuksella.

Normipäivä, jos toinenkin

2009-11-14T12:46:00.000-08:00

Palaan lähes kahden viikon tauon jälkeen blogin ääreen. Täällä nyt ei vain ole tapahtunut mitään ihan kauhean ihmeellistä hetkeen. Elämään on kuulunut lähinnä koulua, musiikkia, elokuvia ja virvokkeiden nauttimista.

Movemberin kunniaksi ryhdyin kasvattamaan viiksiä. Pysyypähän eturauhanen kunnossa. Tulos on tällä hetkellä seuraava:

Tämän maailmanlaajuisen kansanliikkeen huono puoli on, että Miia voi vaatia multa tällä hetkellä lähes mitä vaan, jotta saan pitää viikseni. Tässä alkaakin kehittyä vähitellen teoria, että sisimmässään tytöt haluavat pussailla tyttöjä, ja viikset ovat omiaan pilaamaan tämän illuusion!

Mitä kouluun tulee, hommaa tosiaan piisaa jatkuvalla syötöllä. Tahti lukukauden loppua kohden on selvästi kiihtyvä, ja nyt ollaan vähän puolenvälin yli. Tahdin kiristymistä kuvaa osittain se, että tähän mennessä olen suurimmaksi osaksi kyennyt välttelemään työntekoa viikonloppuisin. Nyt alkaa kuitenkin vaikuttaa vahvasti siltä, ettei tähän ole enää varaa. Täällä on myös sellainen ongelma, että noita töitä ei halua/kehtaa tehdä huonosti, kun työn tulokset näkyvät kaikille. Mitään kilpailutilannetta tämä ei mielestäni luo, mutta kyllä mua hävettäis viedä jotain aivan roskaa näytille.

Paras asia tässä parin viikon aikana on ollut, että pääsin vihdoin ja viimein soittamaan levyjä pitkän (n. 3kk) tauon jälkeen. Keikka oli torstaina (12.11.) The Bunker -nimisessä baarissa. Kyseessä on kohtuullisen pieni (kokoluokkaa Loop) paikka, johon klubin järkkääjät roudaavat omat laitteensa (äänentoisto, soittimet ja parit valot). Sielläpä kelpaa soitella hyvää musaa.

St. Laurent - Live @ The Bunker 12.11.2009

2,5h setin jälkeen oli jano, joten otin pari kaljaa.

Kuva ei liity illan tapahtumiin.

Loppukaneettina haluan jälleen kerran solvata paikallista roskauskulttuuria. Meillä on täällä kämpillä kohta n. 10 pussillista palautuspulloja, eikä vieläkään ole selvinnyt, mihin ne voisi palauttaa. Ja täällä siis on pantit (joskin pienet) pulloissa. Ei ihme, että noista talon roskalaatikoista löytyy pääsääntöisesti myös palautuspulloja.

On myös hienoa ostaa luomubataattia, jonka ympärille on kääritty 30-40cm muoviteippiä (normaalit bataatit on sellaisia hevosen pään kokoisia, joten niitä ei pahemmin tule ostettua).

Tällaista tällä kertaa. Vi sees, vir seehen ja nährähän!

Tarinoita elämästä ja kuolemasta

2009-11-02T15:50:00.000-08:00

Viime viikolla juhlittiin halloweenia, tuota monessa jenkkilän osavaltiossa pakanalliseksi tuomittua saatananpalvontajuhlaa. Oli todella älytöntä kokea se materialismin määrä, mitä tähän parin päivän tapahtumaan kuuluu.

Ihmiset törsäävät älyttömiä summia pelkästään halloween-pukuihin. Itsekin päädyin tuhlaamaan pitkän pennin kauniin naisen asukokonaisuuteeni. Toiseksi omakoti-/rivitalojen pihat täyttyvät erilaisesta krääsästä; roinaa löytyy aina hautakivistä ilmapuhaltimen avulla ilmassa liehuviin aaveisiin.

Ja Kiina käärii fyrkat.

Itse juhlinta sujui kohtuu hyvissä merkeissä. Kokoonnuimme vaihtariporukalla syömään burritoja ja nauttimaan virvokkeita. Jossain vaiheessa iltaa kohtasimme taas sen karun tosiasian, että porukka pitäisi saada ulos asunnosta ja lopulta löysimmekin itsemme tupaten täyteen ahdetulta Granville Streetiltä (isoin baarikatu täällä). Yökerhot olivat tietenkin jo aivan täynnä ja lopulta päädyimme $20 köyhempinä vähän enemmän kahvila/ravintola -tyyliseen ratkaisuun. Eipä siinä, jotenkin sitä iltaa piti jatkaa. Tosiaan päädytpä mihin tahansa halloweenina, sisäänpääsyhinnat ovat vähintään $20 luokkaa.

Ja ravintoloitsijat käärivät fyrkat.

Vähän ikävämpi episodi seurasi eilen sunnuntaina. Päätimme pitkästä aikaa käydä Miian kanssa ulkoilemassa Stanley Parkissa. Viisaina päätimme tällä kertaa antaa paikallisille pesukarhuille muutaman viinirypäleen. Itse tietenkin innostuin hommasta liikaa ja tarjosin eräälle karvaturrille rypälettä suoraan kädestä. Tämän johdosta sain pienen naarmun peukalooni elukan terävistä hampaista.

Kävin pesemässä kädet ja annoin asian olla. Illalla tarina sai uuden käänteen, kun satuin kirjoittamaan tästä välikohtauksesta rivillisen Face Bookiin. Gloria koulun KV-toimistosta vastasi kysymällä, olenhan käynyt lääkärissä ja että pesukarhuilla voi olla rabiesta.

Eipä ollut tullut mieleenikään. Suuntasimme siis läheisen sairaalan, jossa peukku tutkittiin melko läpikotaisesti ja käsivarteen piikitettiin jäykkäkouristusrokoite. Rabieksesta ei kuulemma tarvinnut huolehtia.

Kotiin päästyämme kuitenkin selvisi, että 2004 kyseisessä puistossa rabiesta on tavattu. Lisäksi aamulla sain puhelua kotipuolesta asian tiimoilta; Pohjois-Amerikassa yksi yleisimpiä rabieksen levittäjiä ovat pesukarhut.

Eipä siis muuta kuin kiireen vilkkaan selvittämään, mistä sitä rokotetta nyt saisi (pureman jälkeen viiden rokotteen sarja pitäisi aloittaa 24h sisällä tapaturmasta). Lopulta monien puheluiden ja terkkarikäynnin jälkeen täällä on joka paikasta todettu, ettei rabiesta esiinny pesukarhuilla British Columbian alueella (johon siis Vancouverkin kuuluu).

Eli ei muuta kuin takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Täytyy kuitenkin sanoa, että hieman ikävä fiilis tulee siitä, kun pelkää saaneensa (vaikkakin todella pienellä todennäköisyydellä) tartunnan tappavasta taudista (käytännössä kaikki sairastuneet kuolevat). Pitänee nyt vain uskoa paikallisia viranomaisia. Lisäksi olkoon tämä hyvä opetus siitä, että vaikka ne pandat ja oravat ja pesukarhut ja vaikka mitkä olis ihania karvaturreja, ne ovat kuitenkin kaikki läpeensä pahoja eikä niillä ole sielua – eivätkä ne pääse taivaaseen.

Vielä tähän loppuun haluan mukailla Michael Mooren Sicko -elokuvaa ja todeta, että paikallinen terveydenhuolto tuntuu toimivan hyvin. Itse tunnen ainakin tulleeni kohdelluksi varsin hyvin ja hoitoon on päässyt nopeahkosti. Katsotaan nyt vielä kuitenkin, minkälaista laskua seuraa perästä – sairaalan setä antoi vähän ymmärtää, ettei mitään laskua tule. Go Canucks Go!

Tietty sen sijaan, että ravaan lääkärissä, voisinkin tilata pienen pussillisen ihmelähdevettä Peter Popoffilta!

Itse Maria Antoinette ja Pyöveli.

Rauri ja Zombie-setä

Laura ja Jack Sparrow

Vancouverin syksyä

Kaunis neiti lähdössä lentoon.

Lisää syksyä.

Tämä on se kiittämätön roisto, joka ei enää koskaan saa multa herkkuja!

Haukkuja ja kehuja

2009-10-28T23:23:00.001-07:00

Kerronpa tähän väliin hieman paikallisesta rehellisyydestä sivustakatsojan näkökulmasta. Homman nimi on siis se, että tuo parempi puoliskoni tarvitsee kursseillaan jatkuvasti erilaisia tarvikkeita ja työkaluja. Näitä roippeita on ihan turha raahata joka kerta kotiin, joten ne jätetään koululle.

Miia onkin saanut nyt jo useamman viikon katsoa, kuinka yksi kamoista toisensa jälkeen katoaa jäljettömiin. Tänään tämä homma kyrsi itseänikin. Kerrankin oli jotain käsin tehtävää ja viivotin, jota olisin mielelläni lainannut, oli juuri lähtenyt jonkun matkaan. Eli porukka pokkana A) lainaa tavaraa (joka kaikilta pitäisi löytyä) ja jättää palauttamatta tai B) puhtaasti varastaa. Melkein yhtä hauskaa kuin tikkarin vieminen lapselta.

Ostakaa perkeles omat välineenne tai Nasse-Setä tulee ja lyö!

Toinen hieno ilmiö eurooppalaiselle on tämä hintakäytäntö täällä. Täällä ei ole minkäänlaista yleistä linjaa siitä, näytetäänkö verot hinnassa vai ei, ja taitavatpa nuo veroprosentit myös vaihdella riippuen tuote-/palvelutyypistä. Tähän päälle vielä tippikulttuuri niin kasassa on paketti, joka on omiaan hämäämään kuluttajaa hintojen suhteen; koskaan et voi olla ihan varma, mitä tulet ostamastasi tuotteesta maksamaan. Yrittäisivät nyt edes hoitaa sen verollisen hinnan niihin hintalappuihin.

Kolmas juttu on televisio (jota valitettavasti tulee myös jonkin verran katsottua). Suomessa sitä tulee mutristeltua mainoskatkoille ja sille, miten volyymi pistetään kovemmalle mainoksissa. Täällä (ja kuulemma jenkkilässä) homma on viety astetta pidemmälle. Ensinnäkään ennen mainoskatkoa ei tule minkäänlaista ilmoitusta siitä, että nyt kahtotaan mainoksia, vaan mainos pärähtää suoraan ruutuun. Näin välillä luulee katsovansa vielä ohjelmaa. Tämähän on tietty täysin tarkoituksellista. Lisäksi näitä mainoskatkoja, meidän kaikkien parhaita ystäviä, tulee monelta kanavalta tuplasti niin tiheällä tahdilla kuin Suomessa. Esim. Simpsonien aikana taidetaan katsoa neljät mainokset.

Mainoskatkojen jaksotus:

1) Alkutunnarin jälkeen <- ARGH!

2) Hetken kuluttua ohjelman alusta

3) Hetkeä myöhemmin

4) Ennen lopputekstejä <- AAAARGHHH!!!

Yleensä mainoskatkoa ei sentään ole ohjelmien välissä. Mutta täällä on tosiaan tajuttu maksimoida katkojen tehokkuus koukuttamalla katsoja TV:n ääreen.

Jossain vaiheessa pitäisi varmaan haukkua vielä amerikkalaista laatua kodin sisustuselementtien suhteen. Tästä kuitenkin oma tarinansa demokuvien kera.

Kaiken tämän napinan jälkeen on syytä mainita myös pari hyvää juttua:

Ensinnäkin tykkään paikallisesta bussiliikenteestä. Kuskit ovat oikeasti töissä palvelemassa ihmisiä, eivätkä vain painamassa kaasua ja jarrua sekä kääntämässä rattia. Täällä myös ihmiset usein kiittävät kyydistä ja kuskit ovat valmiita auttamaan. Busseissa on myös taittuva ramppi, jonka avulla myös pyörätuolilla pääsee bussiin. Sama homma on ilmeisesti esim. Helsingissä ratkaistu taksilipuilla. Hauskin bussikyyti tähän mennessä on kuitenkin viime viikonlopulta, jolloin kuski heitti huulta koko matkan bussin mikrofoniin. Todella asiallista, tuli hyvä mieli. Ylipäänsä voi sanoa, että ihmiset ovat pääasiassa todella mukavia ja avuliaita.

Toinen kehuja keräävä asia on halpa sushi. Kova kilpailu on tuonut hinnat alas. Toisaalta pidemmän päälle kannattaa vähän pitää silmällä, mitä annoksia mistäkin kannattaa ostaa. Pääasiassa tavara on kuitenkin todella hyvää ja täällä harrastetaan melko kokeellisia susheja etenkin rullien suhteen. Homma taitaa parantua tästä vain menemällä Japaniin (ja sinnehän mennään!).

Kolmas maan maino asia on raitis ilma. Toisin kuin monissa suurkaupungeissa, täällä ei ole ainakaan huomattavaa hajuongelmaa. Johtunee vieressä kohisevasta merestä, että täällä tosiaankin on todella raikas ilma. Itse asiassa taitaa voittaa jopa Helsingin. Suurin osa busseista täällä keskusta-alueella ja sen lähiympäristössä kulkee sähköllä, joten nekään eivät puhku harmaata savua ilmoille.

Eipä muuta kun morjens ja nauttikaa elämästä!

Lissää panoraamaa

2009-10-26T23:14:00.001-07:00

Pitkästä aikaa jaksoin rouskuttaa parit panoraamat kasaan, joten tässäpä niitä.

Lansdownen (jossa käyn siis koulua) juna-asemalta kuvaa kohti Vancouveria ja vuoria. Pilvet saattavat olla täällä välillä todella matalalla. Johtunee kylmästä ilmasta, mutta tietty myös siitä, että vuoret pysäyttävät. Meidän parvekkeelta kun katselee, niin yleensä pilvet jäävät korkeimpien talojen huippujen alapuolelle.

Keskustan pohjoisrannalta näkymää länteen. En tiedä, kulkeeko noilla kiskoilla oikeasti juuri mitään. Kai niillä jotain tavaraliikennettä rullaa.

Samaiselta rannalta näkymä pohjoiseen.

Keskusta meidän parvekkeelta.

Lautalta otettua kuvaa matkalla Vancouver Islandille.

Vuoden 2008 huonoin elokuvatuotos

2009-10-23T00:53:00.000-07:00

TV:stä tuli tänään hieno elokuva nimeltään "While She Was Out". Trailerin voitte katsoa, jos siltä tuntuu, mutta tiivistänpä leffan juonen muutamaan virkkeeseen, jotta säästytte siltä tragedialta ja sapetukselta, joka koko elokuvan katsomisesta aiheutuu. On ihme, että elokuva on imdb:ssä ansainnut niinkin paljon kuin 4,8/10 tähteä.

Leffa kertoo kahden lapsen äidistä, jolla on väkivaltainen punaniskamies. Kun täti on palaamassa jouluostoksilta autolleen, viiden junttirikollisen porukka haluaa ryöstää ja raiskata tädin. Väliin tulee vartija, joka saa kuulan kalloonsa. Täti pakenee autollaan, kriminaalisedät perässään, ja matka päättyy rakennusalueelle.

Seuraa puolentoista tunnin kuurupiiloleikki rakennusalueella ja metsässä, jonka aikana kriminaalisedät tappavat vahingossa yhden omiaan ja täti tappaa loput. Katsojan ärsyttämiseksi täti jää piiloleikin aikana vartomaan ja odottamaan setiä jokaisella mahdollisella hetkellä huutaen jumalaa ja perkelettä.

Lopulta, pahojen setien kuoltua, täti saa aikaisemmin mälläämänsä menopelinsä taas käyntiin ja lähtee ajamaan kotia kohti. Täti ei pysähdy parkkipaikalle, jossa kuollutta vartijaa viedään juuri ambulanssiin, vaan ajaa kotiin ja laulaapa vielä joululaulunkin.

Kotiin päästyään tädin väkivaltainen punaniskamies aloittaa jälleen ainaisen valitusvirtensä, joten täti käy yläkerrassa katsomassa lapsiaan ja tulee takaisin alas ampumaan mäkättävän punaniskamiehensä.

Die Ende.

- - -

Viikon muita uutisia: Eilen oli taas kaupungin kulttuurianti kohdillaan, kun itse LTJ Bukem ja MC Conrad liekittivät tanssilattiaa.

Huomenna lähdetään aamulla Miian, Chloén ja Harvén kanssa Vancouver Islandille, Victorian kaupunkiin. Paikalle mennään junalla, bussilla, lautalla ja vielä kerran bussilla. Yksi yö olisi tarkoitus yöpyä paikan päällä ja katsella paikkoja.

Sunnuntaina olisi mahdollisuus syödä baijerilaista October Fest -sapuskaa ja tietysti paikallisten laittamana. Oluen ja rasvaisen ruoan ystävänä taidan osallistua.

Vielä sellainen huomio, että täällä on kulunut aikaa kohta jo kaksi kuukautta. Todella hälyttävää, miten nopeasti aika kuluu! Täällä on koulussa lukukauden puoliväli ja kaikilla on hirveä määrä kokeita – paitsi mulla. Oikeastaan puoliväli ei ole mun opinnoissa tuntunut juuri mitenkään. Hommaa on tasapaksusti koko ajan ja kaikeksi onneksi opinnot ovat myös maistuneet varsin hyvin edelleen.

Nyt kuitenkin unta palloon, jotta aamulla jaksaa matkata saarelle. Arrividereci!

Mestassa oli hienot visuaalit kahden ison lediseinän voimalla.

Itsekin tulin hytkyneeksi ja hymyilleeksi musiikin tahdissa.

Ja näin se on, että syksy se on täälläkin. Ulkona tarkenee kuitenkin edelleen pääosin hupparilla. Nyt tuolla ulkona sataa, mutta sekin on ollut kohtuu harvinainen vitsaus tässä viime viikkoina.

Kuvia kämpästä

2009-10-16T21:33:00.000-07:00

Vuokraemäntä pyysi ottamaan kuvia kämpästä, jotta suapi vuokrata etiäpäin. No, tässä mennään aika palvelusväkihenkisesti alhaisen vuokran takia, joten tein työtä käskettyä.

Ajattelinpa nyt laittaa pari kuvaa noista otoksista tännekin, niin näette minkälaisessa helmessä mestassa asustellaan. Täällä ei siis todellakaan ole normaalisti näin siistiä ja kliinistä!

Ikkunat lattiasta kattoon ja avot valoa on. Sälekaihtimia tosin joutuu pitämään alhaalla aika paljon, että olis edes jonkinlaista yksityisyyttä.

Sähkötakka! Tälle ollaan naurettu ja paljon, mutta kyllä sitä tulee itse asiassa jopa pidettyä päällä välillä. Ja iso TV pitää tietenkin täällä löytyä joka hiton asunnosta. Ja joka kanavalta tulee samaa kakkaa.

Vancouver Timelapse

2009-10-15T14:59:00.003-07:00

Tässä on viimeisen parin viikon aikana tullut väännettyä videoprojektia, josta nyt ensimmäinen versio olisi valmis. Kuva puhukoon puolestaan. Klikkaa oikealla hiiren napilla tallentaaksesi kovalevylle.

Iso versio (1280x720, 167 Mb)

Pieni versio (640x300, 26 Mb)

Flunssa iski

2009-10-14T12:08:00.001-07:00

Tulihan se sitten omallekin kohdalle viimein, vaikka kuinka lupasin olla sairastelematta täällä oloni aikana. No, onneksi aika lievillä oireilla on menty, mutta eipä se koskaan helmeä ole. No joo, aamuisin saa nukkua just niin pitkään kun nukuttaa, which is nice.

Täällä ei kuitenkaan ole mitään asiaa kouluun, jos nokka yhtään vuotaa. Täällä on ihmiset niin kuoliaaks peloteltuja possunuhalla, että varmaan tulisi kivitetyksi, jos kouluun astuisi. Koulun käytäville on myös (ilmeisesti juuri tänä vuonna) ilmestynyt käsiendesinfiointipisteitä joka nurkkaan. Ihan hyvä juttu kai.

Muuten elämä alkaa täällä vihdoin rullata aika lailla omalla painollaan ja kaupunki alkaa tulla vähitellen tutuksi muutenkin kuin vain turistinäkökulmasta. Nyt on kuitenkin niin kova nälkä ja kahvin himo, että painun laittamaan aamupalaa.

Hyvät syksynjatkot sinne, täälläkin alkaa vihdoin vettä tippua taivaalta.

Ja vielä parit kuvat seinäkiipeilyreissusta:

Kiipeilyporukka. Ei tainnut kukaan tietää, miten kipeäksi kädet tulisi.

Joku oli ripustanut kassit kattoon.

Syksy tuli

2009-10-11T19:11:00.000-07:00

Voisikohan sitä nyt vihdoin sanoa, että syksy on saapunut tänne Vancouveriinkin. Ostin nimittäin perjantaina takin todettuani viikon aikana, että alkaa olla vähän vilpoisaa. Lauantaina olikin sitten tosin päivällä taas shortsikeli (joskin pitkähihainen paita oli paikallaan).

Takki tuli ostettua tuollaisesta outlet-myymälä rysästä keskellä ei mitään. Hyvä mesta sikäli, että tavara oikeasti oli halpaa. Maksoin 55 dollaria (36 €) takista, joka Suomessa maksaisi vähintään 150 euroa (200 € on varmaan lähempänä totuutta). Samalla tulin todenneeksi, että kanukit eivät tunne farkkuja, joiden lahkeet eivät olisi järjettömän leveät. Itsehän en tykkää, jos lahkeet hulmuavat tuulessa. Tarvetta oli kuitenkin myös ekstrafarkuille, joten päädyin ostamaan 80-luvun megahittifarkut, viisnollaykköset! Parhautta, saanen sanoa! Tästä muistuu myös mieleeni eräs päivä lapsuudessani, kun äiti oli lähdössä (todennäköisesti) ostoksille Helsinkiin ja kysyi, josko haluaisin Levikset. Sana kuulosti korvaani niin typerältä, että kieltäydyin. Huomattavasti myöhemmin tajusin, että olin tehnyt täysin väärän valinnan. Tämä asia tuli siis nyt korjattua.

Perjantai-ilta kului Richmondissa ravunsyönnin merkeissä. Vuokraemännän pojalla oli synttärit, ja meidätkin kutsuttiin illalliselle. Tosiaan vatsa tuli täytettyä todella herkullisella ravulla ja katkarapucurrylla. Jälkkäriksi tiramisu-kakkua. Kaikki nämä olivat herkkujani.

Lauantaina käytiin kouluporukalla kokeilemassa seinäkiipeilyä, mikä osoittautui toudella hyväksi harrastukseksi! Mukavan rentoa puuhaa. Ja nyt on kädet todella kipeänä. Reissu alkoi tosin vähän nihkeällä fiiliksellä, kun heti ensimmäisenä asiana piti laittaa nimi kahteen eri paperiin. Toisessa paperissa sovin, ettei koulu ole edesvastuussa, mikäli loukkaan itseni. Toisessa paperissa annoin koululle luvan käyttää reissulta otettuja valokuvia (joissa siis itse saattaisin esiintyä) markkinointimateriaalina. Että tällaista. Kaikkeen pitää kysyä lupa, ettei joku ole heti haastamassa oikeuteen. Hienoa kuin lapsen lyöminen.

Lauantai-ilta jatkui oluen juonnilla ja rumpubassolla. Jälleen kerran pääsin toteamaan, että täällä on skene kohdillaan. Bileet oli kahvila/ravintola/pubi -tyylisessä mestassa, jota ei siis varsinaisesti ole rakennettu klubikäyttöön. Ihan tuli mieleen legendaariset B2B:t Alahuoneella.

Huomenna on kiitospäivä, joten viikonloppu jatkuu vielä yhdellä päivällä. Hyvä näin, koska koulu tuottaa tällä hetkellä todella paljon työtä. Tällaista elämää siis tällä hetkellä. Näkemiin!

Tältä näyttää syksy Vancouverissa. Paljon puhuttua sadetta ei onneksi ole juuri näkynyt.

Auringonlasku.

Legenda.

Allekirjoitin papereita.

Japanissa osataan. KARAKUCHI!

Pakollinen ryhmäkuva

Liikunnan makuun taas

2009-10-06T21:18:00.000-07:00

Nyt pitää kyllä sanoa, että on todella hyvä mieli. Kävin eilen ja tänään hikoilemassa tuolla talon kuntosalilla ja aikomuksena on mennä vaikka joka päivä jos vaan mahdollista. Siis oikeasti aivan järjettömän hyvä systeemi laittaa taloon oma sali!

Mä oon ihan varma, että jos Suomessakin laitettaisiin isompiin kerrostaloihin oma sali, joka maksetaan yhtiövastikkeesta, kaupunkilaisetkin urheilis astetta enemmän. Nyt ollaan nimittäin sillä helppousasteella, että ei voi jättää menemättä. Ja kyseessä on siis ihan kunnon sali eikä mikään "leukatanko, puntit ja vanha kuntopyörä" -setti.

Hieman harmillisena asiana jouduin kuitenkin tänään toteamaan, että toi talon uima-allas on niin kylmä, ettei siellä enää voi uida ainakaan kuntoillakseen. Enintään sinne voi hypätä avantotyylistä kokemusta havitellakseen. Pitänee testata tuo poreamme siinä vieressä jossain vaiheessa.

Meillä alkaa olla kämppä aika hyvällä mallilla nyt. On ollut sikäli vähän stressaavaa, kun vuokraemäntä on roudannut tänne nyt joka päivä jonkin esineen sen sijaan, että hoidettaisiin useampi juttu samalla kertaa. Ei muuten mitään, mutta kun menee aina aika paljon aikaa kaikessa säädössä.

Mutta tällasta ihan peruselämää tässä elellään. Maanantaina on kiitospäivä, joten taas on neljän päivän viikonloppu edessä, kunhan nyt huomenna ja torstaina vielä jaksaa käydä koululla. Ja minähän jaksan! :)

Öinen näkymä parvekkeelta.

Häntä väsytti pitkän muuttopäivän jäljiltä.

Vihdoin omassa kämpässä

2009-10-04T18:44:00.000-07:00

Kotka on laskeutunut! Ollaan nyt siis vihdoin ja viimein vakituisessa (ainakin seuraavat 2kk) kämpässä ihan tässä mitä parhaimmalla paikalla. Kämppä koostuu isohkosta olohuone/keittiö-tilasta, yhdestä makuuhuoneesta, sisäänkäveltävästä komerosta, pienestä "aurinkohuoneesta" ja kylppäristä.

Kävin tänään paikallisen junkkafanaatikon, Abdallahin, kanssa hakemassa liput Bukemin keikalle, joka on parin viikon päästä tossa melkein naapurissa. Eikä maksanu kuin $15 eli aika tarkalleen 10 €. Is nice!

Matkalla levykauppaan keikkalippuja ostamaan törmättin aivan törkeen hienoon kuplavolkkariin. Siis aivan järjettömään! Joku on tosissaan pistäny aikaansa ton pykäämiseen. Yksityiskohtaa yksityiskohdan perään. Lisäksi sekä katolla, konepellillä että vielä auton sisälläkin oli suihkulähde! Kerrankin mäkin jaksoin innostua autosta.

Muuten tää sunnuntai onkin sitten mennyt aika laiskoissa merkeissä. Piti laittaa ruokaakin tänään, mutta kun ei oikein huvittanut taas niin femmalla (3,5e) megasetti sushia messiin tosta alakerrasta ja sohvalle töllöä tuijottamaan.

Nyt tuolla parvekkeella ruksuttaa kamera timelapsea auringonlaskusta. Saas nähä, minkälaista jälkeä tulee. Nyt kuitenkin postin kuvaosuuteen:

Meidän talo.

Törkeen hienon fauveekuplan takapenkillä oli tyttöystävä odottamassa.

Auton persus.

Kuplan konepelti.

Ja koko komistus edestä! JÄRJETÖNTÄ!

Muuttoa ja junkkaa

2009-09-28T22:27:00.000-07:00

Noniin pitkästä aikaa ollaan taas blogin ääressä! Syy viikon mittaiseen taukoon löytyy Seagaten tehtaalta. Mulla siis pamahti kovalevy tossa viime viikon aikana ja lauantai-iltana vasta olin niin varma kovalevyviasta (versus softa), että uskalsin panostaa 100 euroa rahaa uuteen kiekkoon. Tässä nyt edelleen ajellaan softapäivityksiä sun muuta sellaista. Onneksi tuli backup-levy mukaan, vaikka Suomessa pohdinkin, maksaako vaivaa (toi nimittäin painaa pari kiloa). Maksoi siis vaivan.

Noniin, kerrotaanpas nyt vähän kuulumisia. Ensinnäkin muutettiin siis viime perjantaina Vancouverin keskustaan. Tällä hetkellä asustetaan väliaikaisesti vuokraemännän pojan ja tämän kihlatun kämpillä niiden kanssa. Ihan upea kämppä näillä täällä! Ainoa ongelma on toi meidän huoneen sänky, joka on tarkoitettu yhdelle hengelle.. No, jos kaikki menee hyvin niin enää pari yötä täytyy tossa nukkua ja sitten päästään keskiviikkoiltana muuttamaan tuohon muutaman korttelin päähän 21. kerrokseen vähän vastaavaan (joskin tietty pienempään) kämppään. Syy, miksi asutaan nyt täällä nämä päivät on, että kämppään laitetaan uusi lattia (kokolattiamatto saa lähteä) ja seinät maalataan. Sitten wuan kamat sisään ja sinne. Ihan hyvä juttu, koska tää on vähän stressaavaa asua ihmisten nurkissa. Jaa just tulikin tietoa, että maalari (jonka siis huomenna pitäis siellä maalata) on sairastunut. D'OH!

Täältä muutettiin. Vanha kämppä tossa oikealla kädellä perävaunun takana.

Tänne muutetaan. Näkymää 21. kerroksen ikkunasta.

Vähän alempaa löytyy uima-allas.

Perjantaina oli myös kohtuullisen tiukat runpupassobileet täällä. Mesta ei ollut varsinainen klubi, vaan mestoilla oli vähän warehouse-tyyppinen fiilis. Suomi-meiningeistä homma erosi eniten siinä, että illan aikana (ainakin tällä kertaa) kuultiin junkan lisäksi dubsteppiä ja vaiks mitä hauskaa. Illan pääesiintyjinä oli ranskalaissekstetti Dirtyphonics, joita lämppäsi (ainakin muutaman paikallisen mukaan) Kanadan kovin DJ Mat The Alien. Todella kovat setit heittivät molemmat artistit plus hyvää soundia myös järkkäripossen SHAH DJ's:n poijjaat.

Ens kuussa täällä esiintyy Bukem & Conrad ja jos kaikki menee hyvin, marraskuussa on vuorossa itse Mr. Finland, Blu Mar Ten! :)

Lauantaina vietettiin päivää rannalla. Kävin myös uimassa jo kohtuullisen viileässä meressä. Lämmin päivä ei lauantaina ollut, koska meren rannassa tuuli oli todella voimakas. Onneksi kuitenkin hoidettiin homma viime viikonloppuna, koska tänään onkin sitten jo surkea sateinen syyssää. Rantareissun jälkeen Miia yritti kovasti tulla kipeäksi. Sunnuntaina kunto oli jo ok ja nyt tänään neidillä on kurkku kipeänä. Ei hjuva. Kielsin kyllä tulemasta kipeäksi...

Sunnuntaina mulla meni sitten melkeinpä koko päivä kovalevyn (ja sopivien ruuvareiden!!!) etsimisessä, levyn vaihtamisessa ja datojen siirrossa.. Nyt menee vielä backupit ja päivitykset ja sitten ei toivottavasti tartte enää tän reissun aikana koneen kanssa säätää. Vanha kovalevy menee sitten takuuvaihtoon, kunhan joskus palataan Suomeen.

MELKEIN UNOHDIN: Meidän nykyisestä lähikaupasta saa vihdoinkin oikeaa espressoa (Lavazzaa jne), joten ei tartte enää arvuutella, mikä on pahaa halpista ja mikä ei. Voi tätä iloa! Tähän on hyvä lopettaa. Näkemiin!

Törmäsin yllätyksekseni capoeirasetteihin keskellä kaupunkia.

Paikalliset luomukananmunat pakataan kolminkertaiseen muovikennoon. Se siitä luomusta sitten!

NYE @ Japan

2009-09-20T00:15:00.000-07:00

Noniin nyt näitä hyviä juttuja on sitten kerrottavana oikein roppakaupalla.

Eli tehtiin nyt sitten lopulta lompakonkevennyspäätös Miian kanssa ja ostettiin lennot Tokioon uudeksivuodeksi ja Tokiosta Helsinkiin 12.1.2010. Eli meillä on melkein pari viikkoa aikaa Japanissa, jonka jälkeen sitten saavutaan myöhään tiistai-iltana Suomeen Heathrown kautta (argh!).

Mikä tässä on parasta on se, että jos oltaisiin ostettu täältä lennot Suomeen ja jätetty Japani – ja siis myös maailmanympärimatka (!) – väliin, oltaisiin maksettu Suomeen pääsystä 300 € enemmän, kuin mitä nyt maksetaan. Eli Japanissa tuhlatuista masseista voi miinustaa suoraan sen 300 euroa. On se markkinatalous sitten ihana asia!

Noniin tällasta sitten lauantain myöhäisiltaan. Hajotkaa syksyyn!

Jenkkien Fuji-san näkyi eilen illalla Jasmiinan ja Monican kämpille uskomattoman hyvin. Kyseinen nyppylä on siis jossain Seattlen paikkeilla (nimeä en nyt millään muista).

Uutta kämppää tiedossa

2009-09-19T21:07:00.000-07:00

Noniin eihän sitä kämppää sitten koskaan craigslistin kautta löytynyt, kun 90% ihmisistä ei vastaa tai vaihtoehdot on huonoja tai sitten yritetään ihan suoraan vedättää.

Asumishomma menee nyt vähän eri raiteita kuin mitä alunperin ennen lähtöä suunniteltiin. Meidän vuokraemännällä on pari muutakin kämppää vuokrattavana. Ongelmana vaan on, että ne on ollu liian kalliita vaihtoehtoja mulle, eikä sen oo ollu taloudellisesti järkevää laittaa meitä molempia jonnekin, kun Miia on kuitenkin ollut tyytyväinen tähänkin kämppään.

Homma muuttuu kuitenkin nyt, kun tähän Richmondin kämppään tulee kolme kiinalaista asumaan viikon päästä sunnuntaina. Me muutetaan sen sijaan Miian kanssa yhdessä ihan kaupungin sydämeen makuuhuone + olkkarikeittiö -ratkaisuun. Talossa on uima-allas, sauna ja kuntosali, joiden käyttö ei maksa ekstraa. Erittäin jees! Ainoa pieni miinus on, että koska kiinalaiset eivät halua Shameinin (meidän vuokranantaja) käyttävän omaa keittiötään, tulloo täti välillä meidän kämpille asustamaan. Erinomainen hinta-laatusuhde kuitenkin kyseessä ja mä pääsen vihdoin tonne kaupunkiin!

Suoraan sanoen vähän on alkanut jo tympiäkin tää vähän syrjäinen kämpän sijainti, koska on aika paljon isompi vaiva lähteä mihinkään tekemään mitään (esim koulupäivän jälkeen), joten sittenpä ei oo tullut tehtyäkään viikolla paljon mitään.

Ihan ensin kuitenkin muutetaan ens perjantaina vuokranantajan pojan ja tämän kihlatun kämppään 4-5 yöksi. Kyseessä on kahden makuuhuoneen kämppä, joten ihan kivaa itse asiassa. Kyseessä on todella mukavan oloiset tyypit, joiden kanssa kiinnostais ehkä muutenkin viettää aikaa.

Siinäpä sitä. Sitten pikapaketti synttäreiden vietosta: kakkua, kaljaa, baari, taksi, herätys, särkylääke, aamupala, bussi, Inglourious Basterds (joka rokkas!!), bussi, kauppa, sushi, bussi, sohva.

Uimista ja vähän muutakin

2009-09-17T23:54:00.000-07:00

Sunnuntaina oli mainio ilma. Sunnuntai oli myös päivä, jolloin Kitsilanon merivesiuima-allas oli viimeistä päivää auki, joten suunnattiin Miian ja Monican kanssa kyseiseen ammeeseen uimaan. Kyseessä oli 4xolympia-altaan kokoinen läntti, joten sinne mahtui pulikoimaan.

Ennen tätä tietenkin nautittiin sushia. Uimarannan jälkeen törmättiin vielä jäätelöautoon ja kauniisiin maisemiin. Siinäpä se sunnuntai.

Koulussa ollut normiviikko, eli aivan älyttömästi uutta ja kiinnostavaa asiaa, kuten se, että rumat perunat lentävät täällä roskiin, kun ihmiset eivät halua niitä ostaa.

Tänään mä täytin myös vuosia, mikä oli varsin kiva juttu. Käytiin syömässä roskaruokaa ja juomassa oluet. Lisäksi Miia antoi mulle lahjaksi koko reissun ajan himoitsemani Bialettin mokkapannun. Ahh nyt mä saan vihdoin hyvää kahvia!! Huomenna sitten vähän tehokkaampaa juhlimista.

Nälkäiset neidit

Rullaati rullaati rullaati rullaa!

Downtown West End

Jätskiauto

Non che la faccio a stare senza!

Kiipeilyä

2009-09-17T23:42:00.000-07:00

Olin odottanut kohtuu helppoa retkeilyä vuoren huipulle, mutta totuus valkeni melko nopeasti, kun päästiin Pohjois-Vancouveriin vuoren juurelle. Tässä vaiheessa oltiin 300m merenpinnan yläpuolella, ja edessä oli n. kilometri kipuamista paikoin jopa todella huonokuntoista reittiä pitkin. Lyhyillä japanilaisjaloilla ei päässyt ylös asti, joten likat menivät nelijalkaisten tyyliin käsiä apuna käyttäen. Ylös päästiin kaikki. Hulluimmat juoksevat tuon rinteen ylös n. puolessa tunnissa, meillä meni reilusti yli 2h ja silti oli kova hiki.

Ylhäällä oli mm. pari karhua (aidattuna tosin) ja kaiken maailman turistihömppää, johon ei onneksi tarvinnut osallistua. Alas ei saanut kävellä, joten otettiin kondoolia alaspäin ja suunnattiin safkalle ja bisselle brittipanimoravintolaan.

Kiipeilijät

Portaat

Kontio (etenkin tämän nähtyäni alkoi tehdä mieli olutta)

Alhaalla Pohjois-Vancouver, ylhäällä Vancouver. Parempaa kuvaa ei oikein tahtonut saada.

Olutta!

Isoja kuvia

2009-09-14T23:10:00.000-07:00

Tässä parit panoraamat Vancouverista. Valitettavasti blogspot rajoittaa vähän noiden kokoa.. Suattaapi olla että laitan jossain vaiheessa linkkiä vielä isompiin.

Edit. Nytpä löytyy 1080px korkeat versiot kuvien alta linkeistä.

Näkymä Pohjois-Vancouverissa sijaitsevan Grouse Mountainin huipulta itään.

ISO KUVA

Vancouver

ISO KUVA

Näkymä Monican ja Jasmiinan kämpiltä

ISO KUVA

Kitsilano Beach

ISO KUVA

Granville Island

ISO KUVA

Lissää koulua

2009-09-13T12:22:00.000-07:00

Tässä onkin ollut muutama päivä taukoa bloggaamisesta, mikä on tietysti hyvä merkki, koska se tarkoittaa, että on parempaakin tekemistä.

Pistetääs nyt ensin vielä vähän lisää fiiliksiä koulusta. Viime maanantai oli kansallispäivä, joten maanantain luento jäi väliin. Siitä kurssista ei siis vielä ennen huomista ole mitään sanottavaa, mutta muista kursseista oon kyllä todella fiiliksissä.

Nasta juttu on, että kun väännän täällä kolmannen vuoden graafisten suunnittelijoiden mukana hommia, niin ensinnäkin on aika ei-insinöörimeno. Lisäksi joutuu tekemään asioita vähän eri näkökulmasta.

Mulla on nyt siis kurssi, jossa tehdään ihan puhdasta graafista suunnittelua. Sit on webbikehitystä, joka on tän ekan projektin kohdalla tarkoittanut css:n vääntöä ja illun opettelua. Kolmas kurssi on Marketing Communications Design, eli markkinointimeininkiä. Ainakin viime viikon luennoista tää oli ehdottomasti timmein, vaikka ehkä kurssityöhön jossain vaiheessa tuleekin hajoiltua. Kurssilla tehdään nimittäin täydellinen markkinointisuunnitelma kuvitteelliselle yritykselle. Proffa on onneksi todella sisällä jutussa ja ainakin mut sai innostumaan ja kiinnostumaan aiheesta.

Muita aiheita kouluviikolta on KAHVINKEITIN! Tai no, tollanen hemmetin pressopannu, jossa siis painetaan tollanen mäntä alas ja purut jää sitte sinne alas. Homman nimi on nimittäin ollut se, että kun kämpässä ei ole ollut mitään muuta kahvittelumahdollisuutta kuin purukahvi, oon välillä ollut hyppiä seinille. Lisäks kauppojen kahviosaston läpi kulkeminen on ollut ihan kauhea kokemus. No, huono homma on, että ainakin noista puruista mitä ostin tulloo ihan paskaa kaffia. Pitänee panostaa kolmisenkymppiä mokkapannuun notta saa espressoa.

Raporttia viikonlopulta seuraa piakkoin. Nyt on kuitenkin kuvien vuoro:

Coffee setup

GDMA Unit

Aamuinen usva pellolla

Aamuinen usva samaisella pellolla

Koulu alkoi

2009-09-08T20:24:00.000-07:00

Tähän paikkaan nopeahko maininta koulusta. Eli tänään alkoi koulu (klo 8 aamulla, blaaaah!) Information Design -kurssilla. Mun neljän kurssin kokonaisuus kuluu 3. vuoden opiskelijoiden kanssa. Tästä tulee mielenkiintoista ja varmasti haastavaa, kun mä en juuri mitään graafista suunnittelua ole joutunut/päässyt tekemään. Varmaan tulee ainakin Illustrator tutuksi syksyn aikana.

Kolmannen vuoden porukka on sikälikin hyvä homma, että tietävätpähän koulun tavat ja temput, joten on helpompi kysyä ja saada apua. Saa nähä tietty miten porukkaan pääsee messiin. Eipä luulis olevan iso ongelma. Luokkakokokin on todella pieni, olisko vain n. 15 opiskelijaa, joten siellähän saa ihan opastustakin. Ainakin tän päivän proffa – Dale nimeltään – tuntui todella asialliselta äijältä.

Huomenna jatkuu homma sitten Interactive Software Applications 2 -kurssilla. Taidanpa tykätä.

Edit. Unohtui sanoa, että mulla on koulua vaan ma-to ja 4h päivät. Sopii varmaan olettaa, että luokan ulkopuolella onkin sitten paljon tekemistä. Mut kyl mulle sopii tällanen vaihteeks erittäin hyvin!

Yöelämää

2009-09-06T19:52:00.000-07:00

Käytiin eilen tsekkaamassa ihan kunnolla kaupungin yöelämää. Aika yllätys oli, kun 2130 aikaan saatiin tietoa, että olis hyvä alkaa valua baaria kohti. Oltiin n. 22:20 perillä vain huomataksemme, että edessä on n. 10m jono. Suomessahan tää ei olis mikään ongelma, vaan ihan normihomma vielä pari tuntia myöhemminkin. Täällä oli eri juttu. Jono ei liikkunut mihinkään, joten parinkymmenen minuutin jonotuksen jälkeen lähdettiin käpälämäkeen.

Lopulta parin tunnin vaelluksen ja jonottelun päätteeksi päästiin sisään The Cellar -nimiseen mestaan, joka nimensä mukaisesti oli talon kellarikerroksessa. Olihan se tietenkin jonotuksen arvoista. Täällä pitää myös ottaa huomioon, ettei julkiset käytännössä kulje enää yhden jälkeen, joten jos sattuu asumaan yhtään kauempana keskustasta, se on taksin paikka. Meitä oli onneksi neljä tulossa tänne Richmondiin, joten taksikulut saatiin pidettyä kohtuullisina per nokka.

Tänään sunnuntaina täällä on lähinnä tuullut todella voimakkaasti, satanut rankasti ja muutenkin on ollut jotenkin kylmä sää. Ettei vaan olis syksy tulossa. Huomenna on luvassa kansallispäivä, joten koulu alkaakin vasta tiistaina.

Jolly good. Päivä jatkuu nyt roskaohjelmien katsomisella ja muulla kohtuullisen turhalla toiminnalla. Näkemiin!

Näkymä Monican ja Jasmiinan kämpältä, 22. krs.

Sama näkymä auringonlaskun jälkeen.

Yössä

The Cellar

Ps. All-you-can-eat Japanese lunch (sushi, tempura, you name it) $14.

Huvipuisto ja heti TV:ssä

2009-09-06T19:11:00.000-07:00

Perjantaina oli (onneksi!) viimeinen päivä orientaatiota. Meidät heitettiin PNE:hen, eli paikalliselle huvipuisto-/messualueelle. Itsehän otin tietenkin ilon irti ja panostin laitteisiin. Hyvää settiähän sieltä löytyikin. Taas oli tietty edessä myös "mitä helvettiä" -elämyksiä, kun $40 leimalla ei päässytkään kaikkiin laitteisiin. No, maassa maan tavalla. Hauskaa oli!

Mähän tietenkin pääsin myös TV:seen. Kyseessä tais kuitenkin olla lähinnä huvipuiston oma tv-lähetys. Tämäkin taitaa olla kohtuullisen yleinen juttu täällä. Eli olipa mikä vaan isompi tapahtuma tai vaikka baari-ilta, joku saattaa olla dokumentoimassa tjsp. Mikäs siinä. Halpa tapa tuottaa sisältöä.

Leimat käteen ja menoks!

Tyttöjä jännäsi.

Tää oli lintsin vuoristorata HAPOISSA! Ihan sairas vehje. Pikkuiset Japanilaiset meinas kirjaimellisesti tippua kyydistä. Hullun hommaa.

Tässä tulos vuoristoradalla ajosta.

Yks kipeimpiä laitteita, missä oon ikinä ollu! Kieputti ja pyöritti ihan järjetöntä vauhtia.

TV:stä tuttu!

Lazer War Zwei Tausend

2009-09-03T18:45:00.000-07:00

Jepa jee

Tänään Laurin sisäinen lapsi pääsi valloilleen, kun käytiin leikkimässä lasersotaa. Muistan kun joskus aikanaan Mega Zone tuli suomeen ja tietenkin olis tehny mieli käydä, vaan eipä sinne koskaan tullut mentyä/päästyä. No nytpä tuli testattua ja sehän oli ihan älyttömän hauskaa puuhaa! Nyt on reidet kipeinä siitä kaikesta aketuksesta. Sivumainintana selvisin tokan kierroksen voittajaksi! WOHOO!

Sotimisen jälkeen oli jano ja nälkä, joten mentiin ruokakauppaan. Ruokakaupasta ei saa mitään alkoholia sisältävää, joten sen jälkeen mentiin vielä paikalliseen systeemipuulaakiin parin bissen ja punkkupullon perässä. Edessä oli taas vähän hassu tilanne, kun ostajalla piti olla mukana kahdet henkkarit ja kaikilla mukana olevilla yhdet. No onneksi löytyi niin saatiin ne pari bisseä sieltä matkaan. Nyt on menossa lammaspata uuniin, niin päästään syömään ja testaamaan toi punaviini.

Huomenna on vuorossa huvipuistoilua ja mahdollisesti yöelämää. Pakko kyllä todeta tässä vaiheessa, että tää orientaatioviikko on ollut vähän turha juttu. Plussaa on ollut vaihtareiden tapaaminen, mutta miinuksena pitkät, kohtuullisen turhat päivät koululla. Ei oo jäänyt pahemmin aikaa koulun ulkopuolelle. Onneksi tässä nyt ollaan saamassa tätä meidän kahdeksan ihmisen vaihtariporukkaa jotenkin kasaan. Meitä siis tosiaan on vain 8 tässä vaiheessa. Ens viikolla taitaa vielä tulla pari mukaan. Outoa on kyllä ollut tämä vaihtareiden vähäinen määrä. Mutta näillä mennään. Ens viikolla pääsee sitten tutustumaan kunnolla myös paikallisiin.

Nyt uunia vahtimaan, nnnäkemiin!

Vielä pari selittävää kuvaa tähän. Myöhässä, mutta laitetaan kuitenkin.

Sushiiiii! Tätä tulee menemään täällä ihan liikaa.

Suuri osa meidän vaihtariporukasta. Melkonen Suomi-Japani connection on kyseessä. Vasemmalta lukien Emily (Taiwan), Aliisa (Suomi), Ayaka (Nippon), Kahori (Nippon), Rauri, Jasmiina ja Miia (Suomi), Chloé (Fransmanni) ja Monica (Suomi).

Tiistain tohinat

2009-09-01T22:46:00.000-07:00

Kerrotaanpas nyt vähän siitä, miten Kanadassa (ainakin Kwantlenissa) alkaa koulunsa aloittavien vuosi. Noin 400 ihmisen porukka kasataan n. liikuntasalin kokoiseen tilaan tutustumaan toisiinsa. Hyvä idea, huono toteutus. Tämä "tutustuminen" hoidetaan nimittäin hassunhauskojen leikkien avulla, joissa ei todellisuudessa opi tuntemaan ketään. Itse asiassa luulenpa, että tuosta 1h 15min kestäneestä leikkituokiosta oli hyötyä ehkä n. neljälle ihmiselle, mikä tarkoittaisi yhtä (1) prosenttia koko porukasta.

Jos hommasta jotain jäi käteen, kuulovamma. Paikalla oli nimittäin myös yli-innokas – todennäköisesti ennen sessiota happoa nauttinut – oppilastoimikunnan jäsen, jonka kädessä mikrofoni tuntui paljon paremmalta, kuin miltä kaiuttimista ulos tullut rääkyminen kuulosti (tää on mullekin tuttu juttu).

Toinen hieno juttu koulun aloittamisessa nimenomaan tänä vuonna oli possunuha. Tästä infottiin nopeasti jo eilen, mutta tänään oli oikein arvovaltainen herra kertomassa, miten possunuha tarttuu ihan keneen tahansa ja on vaarallinen ja kuinka tärkeää on pitää kädet siistinä jne. Juuri ennen tätä sessiota oltiin hikoiltu ja lääpitty toisiamme pienessä salissa 400 ihmisen kesken, sekä syöty käsin itse kasattuja hampurilaisia koulun pihalla. Niin että se siitä possunuhasta. Huvitti kyllä.

Vähän tärkeämpi tänään tapahtunut asia oli, että suksin helevettihin siitä kinuskiloukosta, jossa ekat päivät asustin. Nyt on edessä 2 tai useampi viikko Miian ja Philippan kämppiksenä. Totesin tuossa 15min sitten, että tuli juuri otettua ensimmäinen kunnon suihku viiteen päivään. Is nice!

Huomenna meen katsomaan yhtä kämppää kaupungin keskustasta. Saas nähdä minkälainen homma siellä on kyseessä. Onneks nyt voi mennä ihan itse katsomaan, niin ei tartte sikaa säkissä ostaa.

Ja koska nää roskantonkijat on niin iiihania, pistetään vielä päivän kuvat:

Hehän ovat kuin kaksi marjaa!

Eka päivä ja muutto edessä

2009-08-31T21:16:00.000-07:00

Noniin, homman nimi on nyt se, että meikä kyllästyi tähän kämppään hyvinkin nopeasti. Kun on kaks yötä peräkkäin saanu heräillä seinän takana kälättävän jätkän ääntelyyn ja kun on kolmena aamuna herännyt kylmästä kämpästä (mitähän talvi tuo tullessaan?!) ja kun on saanut kantaa vessapaperin ja käsipyyhkeen vessaan joka käynnillä, ja monen muun ärsytystä aiheuttavan asian jälkeen, on aika lähteä helvettiin täältä.

Muutankin hetkeksi nyt tonne Miian kämpille, kunnes saan uuden mestan jostain. Ei oo mikään ihan helmi tilanne, mut minkäs teet. Mä en jaksa kituuttaa täällä enempää.

Muihin aiheisiin: Koulussa oli tänään eka päivä, joka sisälsi jäätäviä tutustumisleikkejä ja piinaavan pitkän bussiajelun kaupungilla. Why oh why?! Porukka on kuitenki ihan asiallisen oloista, joten sikäli homma hoidossa.

Nyt kuitenkin takaisin käytännön asioihin, eli pakkaamiseen. Seuraava blogimerkintä lähitulevaisuudessa (ehkäpä jo huomenna, who knows).

Asia, joka löytyy myös Suomesta ja asia, joka ei löydy Suomesta

2009-08-30T20:57:00.001-07:00

Asia, joka löytyy myös Suomesta on hanhenpaska. Tämä Kaivarista ja muista Helsingin puistoista tuttu pötkyläkenttä on tuttu näky täälläkin. Ohessa asiaa havainnollistava kuva:

Ja sitten asia, jota ei Suomesta löydä. Ehei, kyseessä ei ole kuvan etualalle aseteltu herra, vaan tuo tuolla taaempana. Klikkaa kuvaa (linkki korjattu 6.9.)...

Täällä ollaan!

2009-08-30T10:36:00.000-07:00

Hohoo!

Kaiken maailman stressailun ja säädön (ja tuskallisen matkan) jälkeen ollaan täällä Kanadan länsirannalla. Kaupunki on oikeasti todella kaunis ja paikasta toiseen tuntuu pääsevän helposti. Kaupungin keskusta-alue on onneksi sen verran pieni, että sen voi kulkea rannasta rantaan vaikka kävellen.

Ruokakaupassa käynti vahvisti ainakin sen asian, että Ameriikassa (kuten myös täällä) kaikki on isoa. Mitään 2dl kermapurkkeja ei todellakaan tunneta. Itse asiassa jopa normaalikokoisen shampoopullon löytäminen tuotti ongelmia.

Isoin ylläri on ehkä kuitenkin ollut se, että täällä on etniseltä taustaltaan aasialaisia todella paljon. Etenkin Richmondin alueella (missä me molemmat Miian kanssa asutaan) tuntuu olevan melkein enemmän näitä keskimäärin lyhyenläntiä, tummahiuksisia immeisiä enemmän kuin peruslänkkäreitä. Junassa oli semmottinen olo että toiko kone sittenkin takaisin Kiinaan.

Nyt kuitenkin syömään aamupalaa. Päivän ohjelma on lounasta Miialla ja meressä uintia. Huomenna alkaakin sit koulu.